Seitsemän vuotta sitten aloitin kauneusalan yrittäjänä. Valmistuessani kosmetologi-kampaajaksi Kemissä ei ollut muuta työllistymisvaihtoehtoa kuin aloittaa pienimuotoista, omaan työpanokseen perustuvaa yritystoimintaa. Työllistin itse itseni perustamalla toiminimen. Yrittäjyyttä olen nähnyt läheltä jo lukioajoilta alkaen perheeni toimiessa ravintola-alan yrittäjinä. Tiesin siis mihin ryhdyin. Oma yritykseni alkoi toimia hyvin jo puolen vuoden päästä sen perustamisesta ja on kehittynyt tähän päivään asti Kauneussalonki Albanaksi.

Kolmen lapsen äitinä olen kokenut ja uskon melkein jokaisen naisyrittäjän kokevan haastavana tasapainoilun yrittäjyyden ja perhe-elämän välillä. Tärkeää minulle on ollut perheen, ystävien ja erityisesti aviomiehen tuki. Heidän kannustuksensa tuntuu hyvältä. Mieheni on ottanut myös vastuuta lapsista ja kodista. Toisin kuin joskus alussa, enää en kanna huonon äidin syndroomaa. Nykyisin ajattelen antavani lapsilleni esimerkin, että äiti tykkää työstään ja työnteko näyttäytyy heille myönteisenä asiana. 

Monesti naisyrittäjien liiketoiminnan tavoite on toimeentulon turvaaminen sekä työn ja perheen yhdistäminen. Yrittäjänainen ei usein tavoittele yritystoiminnan laajentamista. Kasvun sijaan taloutta tuleekin ohjata sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään suuntaan.

Parhaimmillaan naisyrittäjyys on valtavan antoisaa ja mielekästä ja pahimmillaan stressaavaa. Kauneusalan yrittäjänä olen onnistunut luomaan miellekkään työn itselleni, vaikka joillekin tämä voi kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Kun työnsä kokee mielekkääksi ja tekee sen rakkaudella ja positiivisuudella, se heijastuu myös asiakkaisiin. Rakkaus omaa työtä kohtaan on tie menestykseen. 

Vielä 1900-luvulla naisten yritystoiminta keskittyi kaupunkilaisten tarvitsemiin palveluihin ja tuotantoihin, esimerkiksi kauppaan, käsitöihin ja leivontaan. Suomalainen naisyrittäjyys oli pienimuotoista vielä vuosina 1960-1990. Harva naisyrittäjä työllisti muita kuin itsensä. 

Viimeisten 20 vuoden aikana naisyrittäjien määrä on kasvanut 38 prosentilla. Nykyään heitä on 90 000, eli reilu 30 prosenttia kaikista yrittäjistä. Siinä Suomi on eurooppalaista keskitasoa. Naisyrittäjistä 21 000 työllistää muitakin. Suhteellisesti eniten naisyrittäjiä on Suomessa Uudellamaalla.   

Naiseudesta voi olla eri aloilla sekä haittaa että hyötyä. Rakennusalalla naisyrittäjän uskoisin käyvän jatkuvaa työhaastattelua pyrkiessään todistamaan olevansa pätevä. Toivottavasti muutos tapahtuu jossain vaiheessa.

Naiset törmäävät lasikattoihin, jäävät verkostojen ulkopuolelle, kokevat vähättelyä, eivätkä saa rahoitusta yhtä helposti kuin miehet yrittäjinä. Sukupuolijakauman epätasaisuudelle on esitetty myös selitykseksi yhteiskunnan rakenteita ja roolimallien puutetta. Kysymys on kuitenkin monisyinen.

Ongelmien nostaminen esiin on joka tapauksessa tärkeää, jotta niitä voidaan ratkoa. Vanhempainvapaat iskevät edelleen naisvaltaisiin aloihin ja erityisesti pienyrittäjiin. Jokaisella tulee olla vapaus valita, miten lapsenhoitonsa järjestää. Onneksi nykyinen hallitus ratkaisee tämän epäkohdan elokuussa 2022 voimaan astuvalla perhevapaauudistuksella. Vanhempainvapaa pitenee ja jakautuu tasaisemmin molempien vanhempien kesken. Tämä on yksi askel naisyrittäjyyden tukemisessa, ja lisää tarvitaan.

Albana Mustafi

Kirjoittaja on kauneusalan yrittäjä ja Kemin Aikamme naisten johtokunnan jäsen