Tiina Ahlfors
Suomea on pitkään pidetty tasa-arvon mallimaana, missä monet asiat ovat Pohjolan ulkopuoliseen maailmaan verrattuna hyvin. Viimeisinä vuosina on nähty, kuinka nopeasti saavutukset alkavat valua hiekkaan. Naisen euro ei työmarkkinoilla edelleenkään ole samanveroinen miehen euroon nähden. 1970 -luvulla luotiin tasa-arvoa ja naisten asemaa parantaneita uudistuksia, kuten lasten päivähoitojärjestelmä ja äitiysloma. Siihen aikaan kuitenkin puhuttiin avoimesti naisten ja miesten töistä, eikä tuosta jaosta ole päästy edelleenkään eroon. Ja kas kummaa, naisten töistä maksetaan vähemmän. Samoihin aloihin kikykin iski.
Tilastokeskuksen mukaan pitkittyneesti pienituloisista yli 68-vuotiaista oli suurin osa naisia. Pienituloisuus johtuu paitsi lasten saannista, myös palkan pienuudesta verrattuna miehiin. Toki tilastossa näkyy naisten eläminen pidempään. Silti meillä on ikääntyvien naisten köyhyys huolestuttavan korkea. Kun vielä asumisen kustannukset, lääke- ja terveydenhuollon kulut ja elämisen menot nousevat koko ajan suhteessa eläkkeisiin, tulevaisuus ei näytä hyvältä.
Euroopan unioni on edistänyt sosiaalisten oikeuksien vahvempaa roolia päätöksenteossaan jo jonkin aikaa. Itseasiassa kyse on taloudellisten kriisien sanelemasta jatkumosta Lissabonin sopimukselle, missä ihmisoikeudet kirjattiin EU:n perussopimukseen. Sosiaaliset oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Niissä tähdätään muun muassa vähimmäispalkkaan ja eläkkeeseen, tasa-arvoon ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin ja työn ja yksityiselämän parempaan yhteensovittamiseen, sekä kohtuuhintaiseen hyvään ja oikea-aikaiseen hoitoon. Nämä sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteet edistäisivät naisten asemaa ja kykyä nousta köyhyydestä läpi Euroopan. Suomi voisi hyödyntää esimerkkiasemaansa, mutta Sipilän hallitus jätti kokonaan vastaamatta pilaria koskeneeseen kommentointipyyntöön. Tulevan hallituksen ja myös Euroopan parlamenttiin valittavien on sitouduttava edistämään sosiaalisten oikeuksien toteutumista. Nyt on aika!
Tiina Ahlfors
Kirjoittaja on psykoterapeutti, pienyrittäjä, Espoon kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen sekä Vasemmistoliiton eurovaaliehdokas.