Aloitin kahdeksan vuotta sitten kauneusalan yrittäjänä. Valmistuessani kosmetologi-kampaajaksi Kemissä minulla ei ollut muuta työllistymisvaihtoehtoa kuin aloittaa pienimuotoista, omaan työpanokseen perustuvaa yritystoimintaa. Työllistin itseni perustamalla toiminimen. Yrittäjyyttä olen nähnyt läheltä jo lukioajoista alkaen, koska perheeni toimi ravintola-alan yrittäjinä. Tiesin siis mihin ryhdyin.
Yrittäjänä ja naisena en ole yksin. Viimeisten 20 vuoden aikana naisyrittäjien määrä Suomessa on kasvanut 38 prosentilla. Nykyään heitä on 90 000, eli reilu 30 prosenttia kaikista yrittäjistä.
Kolmen lapsen äitinä olen kokenut ja uskon melkein jokaisen naisyrittäjän kokevan haastavana tasapainoilun yrittäjyyden ja perhe-elämän välillä. Tärkeää on perheen, ystävien ja erityisesti puolison tuki. Puoliso joutuu usein ottamaan vastuuta lapsista ja kodista. En enää, kuten joskus alussa, kanna huonon äidin syndroomaa. Nykyisin ajattelen antavani lapsilleni esimerkin, että äiti tykkää työstään ja työnteko näyttäytyy heille myönteisenä asiana.
Naisyrittäjien liiketoiminnan päätavoite on useammin kuin miesten turvata perheen toimeentulo. Pelkän yrityksen kasvun sijaan naisyrittäjälle tärkeitä ovat hyvät työolot, kestävä sosiaalinen ja ekologinen toimintatapa sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Yrittäjyys on antoisaa ja mielekästä mutta joskus myös stressaavaa. Kauneusalan yrittäjänä olen onnistunut luomaan mielekkään työn itselleni. Kun kokee työnsä mielekkääksi ja tekee sen rakkaudella ja positiivisuudella, se heijastuu myös asiakkaisiin.
Yrittäjänaiset törmäävät kuitenkin myös lasikattoihin, jäävät verkostojen ulkopuolelle, kokevat vähättelyä, eivätkä yrittäjinä saa rahoitusta yhtä helposti kuin miehet. Ongelmien nostaminen esiin on tarpeen, jotta niitä voidaan ratkoa.
Vanhempainvapaat iskevät edelleen naisvaltaisiin aloihin ja erityisesti pienyrittäjiin. Jokaisella tulee olla vapaus valita, miten lapsenhoitonsa järjestää. Hallituksen perhevapaauudistus on parantanut asiaa. Vanhempainvapaa pitenee ja jakautuu tasaisemmin molempien vanhempien kesken. Tämä on yksi askel myös naisyrittäjyyden tukemisessa.
Pienyrittäjinä ja freelancereina toimivien naisten sosiaaliturvan parantamisessa on edelleen töitä tehtävänä. Turvaa oman tai lasten sairauden tai työttömyyden kohdatessa on parannettava. Eläkejärjestelmää on kehitettävä.
Yksinyrittäjän asema kilpailu- ja hankintalainsäädännössä on ongelmallinen. Pienten, usein naisten omistamien, hoiva- tai terveysalan yritysten asema on kohtuuton julkisissa hankinnoissa. Ne jäävät pelkässä hintakilpailussa suurten, usein kansainvälisten yritysten jalkoihin. Pienet paikalliset yritykset ovat kuitenkin hyvin tärkeitä palveluiden laadun, yhteiskuntavastuun, työntekijöiden hyvinvoinnin, työllisyyden sekä kotikunnalle maksettavien verojen vuoksi.
Arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostaminen nykyisestä 15 000 eurosta 30 000 euroon on tärkeä tavoite. Raja muodostaa tulpan monelle, joka haluaisi parantaa toimeentulonsa edellytyksiä osa-aikaisena yrittäjänä. Tavoite on nyt kustannustason noustua entistä ajankohtaisempi.
Yrittäminen on nähtävä varteenotettavana vaihtoehtona naiselle hankkia toimeentulo itselleen ja perheelleen. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa lähtökohtana pitää olla, että palkkatyötä ja yrittäjyyttä kohdellaan tasavertaisesti.
Yrittäjyyteen ei kuitenkaan pidä pakottaa ketään eikä työsuhteita muuttaa yrittäjyydeksi työntekijöiden tahdon vastaisesti. Yritystoimintaan ryhtymisen tulee olla yksilön oma valinta ja sen on oltava myös naisen kannalta positiivinen vaihtoehto.
Albana Mustafi
Kirjoittaja on yrittäjä, Kemin kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja, vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Lapissa, puoluevaltuuston jäsen ja Lapin piirin varapuheenjohtaja.