”Äiti onko sun pakko mennä?” Annan pusun poskelle, peittelen ja toivotan reippaasti hyvää yötä. Yritän olla vahva. En halua näyttää miten omat silmät kostuvat. Töissä on taas taulu täynnä. Arvaan jo nyt, että yövuoron eväät jäävät syömättä. Odotan hiljaa vieressä, että supistus menee ohi. Vaihdamme muutaman lauseen toiveista ja ajatuksista liittyen lähenevään syntymään. Taas supistus. Voimakkaampi kuin edellinen. Tarkistan, että huoneessa on kaikki tarvittavat tarvikkeet. Supistus, matalaa ääntä mukana. Odotan supistuksen loppuun. Kysyn hiljaa, tuntuuko jo ponnistamisen tarvetta. Saan myöntävän vastauksen. Menen lähelle. Korjaan hieman vatsalla olevaa anturia, jotta vauvan syke kuuluu paremmin. Iloitsen yhdessä synnyttäjän kanssa. Rohkaisen vielä tämän supistuksen läpi. Ääni voimistuu. Tiedän, että kohta on aika. Vielä muutama kipeä supistus. Väliliha venyy lisää. Rohkaisen epätoivon hetken yli. Ohjaan hengittämään, puhaltamaan ulos. Rauhassa. Tunnen, kuinka pää lähtee liukumaan supistuksen voimasta. Älä työnnä. Vain hengitä, rentouta. Vielä milli ja noin. Vauvan pää on syntynyt. Työnnä vähän. Juuri noin. Hartiat. Vartalo. Siinä hän on. Onneksi olkoon. Autan lapsen äidille ihokontaktiin. Kaunis syntymä. Istukka syntyy ilman suuria verenvuotoja. Ei ommeltavaa. Peittelen rinnalle löytäneen vastasyntyneen vielä paremmin. Onnittelen uudestaan perhettä ja kerron tulevani hetken kuluttua takaisin. Matkalla kansliaan hymyilen, tuntuu hyvälle. Kollega pyytää apua. Nopea arvio. Ei hengitä. Painamme elvytyskutsua. Aloitamme ventiloimaan. ”PUH – kaa – koo – PUH – kaa – koo.” Pediatri saapuu paikalle. Vauvan syke nousee. Pientä ininää. Hengittää. Helpotuksen huokaus. Kun vihdoin pääsen kansliaan, huomaan, että lupaamani hetki on kulunut ajat sitten. Myös uusi synnyttäjä saapuu. Menen hymyillen tervehtimään. Hirveä pissahätä.
Kätilön koulutus on 4,5 vuotta, 270 opintopistettä, hoitoalan koulutuksista pisin. Kätilö tekee työtä vaativissa olosuhteissa itsenäisesti ja suurella vastuulla. Kätilön työ on useasti kolmivuorotyötä. Viime vuonna Suomen Kuvalehti listasi arvostetuimmat ammatit. Ennen kätilöä listan kärjessä oli vain kirurgi, erikoislääkäri ja lääkäri. Työn arvostus ei valitettavasti näy palkassa. Palkka on korvaus tehdystä työstä. Sen pitäisi olla kohtuullinen, oikeudenmukainen ja kannustava.
Suomessa samapalkkaisuuteen on vielä matkaa. Naisen euro on 84 senttiä. Suuren osan miesten ja naisten välisestä palkkaerosta selittää nimenomaan sukupuolten ammatillinen eriytyminen. Suomessa naiset ovat suurimmin edustettuina korkeakoulutetuissa. Sukupuolten palkkaeroja ei siis voi selittää koulutustasolla, vaan palkkaeroa selittää yksinomaan koulutusala.
Edessä on jännittävä kevät. Tehy ja Super ovat irtisanoneet kunta-alan pääsopimuksen ja tavoittelevat hoitohenkilöstön omaa sopimusta kunta-alalle. Hoitohenkilöstöön sovelletaan tällä hetkellä kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta. Sen piirissä on lukuisia muita ammattiryhmiä, joiden työ on hyvin erilaista kuin terveydenhuollon työ. Kuntasektorilla oma sopimus on esimerkiksi lääkäreillä ja opettajilla. Omaa sopimusta tavoitellaan, koska nykyisessä neuvottelujärjestelmässä on vaikea edistää hoitohenkilöstön edunvalvontaa ja huomioida työn erityispiirteitä. Toiveet ovat korkealla, nyt on mahdollista nostaa hoitoala palkkakuopasta sekä lisätä alan vetovoimaisuutta ja arvostusta. Hyvä hoiva koostuu aidosta kohtaamisesta ja läsnäolosta, se vaatii työntekijän aikaa ja työhyvinvointia. Hoiva ei perinteisesti kuulu samaan lauseeseen taloudellisen tehokkuuden tai tuottavuuden kanssa, vaikka se on tärkeä sijoitus tulevaisuuteen.
Heidi Auvinen
Kirjoittaja on synnytysosaston kätilö ja opiskelee sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa.