Niin kauan kuin ihmiset ovat ymmärtäneet yhdynnän ja raskauden liittyvän toisiinsa, on meillä ollut tarve säädellä raskauksia. Kiinnostusta on herättänyt raskauden alkamisen ajankohta, toisen vanhemman henkilöllisyys, vanhempien aviosääty sekä tietysti tulevan lapsen sukupuoli.
Ihmiskunnan historiassa naisen seksuaali- ja lisääntymisoikeudet ovat kovin uusi asia. Tässä joitakin merkittäviä virstanpylväitä Suomessa:
- Uusi avioliittolaki vapautti naisen miehensä holhouksesta vuonna 1930.
- Laki äitiys- ja lastenneuvoloista saatiin vuonna 1944.
- Ensimmäinen laki raskauden keskeyttämisestä hyväksyttiin vuonna 1950.
- E-pillerit hyväksyttiin vuonna 1961.
- Raskaudenkeskeytys sallittiin sosiaalisin syin vuonna 1970.
- Raskaudenehkäisypalvelut turvattiin lailla vuonna 1972.
- Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin vuonna 1994.
Voimassa oleva laki raskauden keskeyttämisestä on vuodelta 1972. Laki on auttamattomasti vanhentunut. Lakia säädettäessä keskeytykset tehtiin kirurgisena toimenpiteenä sairaalassa. Nyt valtaosa keskeytyksistä tehdään lääkkeellisesti varhaisilla raskausviikoilla. Nykyään raskaus myös havaitaan varhaisemmassa vaiheessa, ja raskauden ollessa ei-toivottu tilanteeseen haetaan nopeammin apua kuin aiemmin. Tämä johtuu sekä seksuaaliterveysosaamisen paranemisesta että asennemuutoksesta.
Nykylain suurimpia ongelmakohtia on se, että keskeytystä hakevan naisen on käytävä kahden eri lääkärin puheilla keskeytyksen saadakseen. Kahdella eri vastaanotolla käyminen kuormittaa turhaan terveydenhuoltoa. Useampi käynti tietysti myös hidastaa koko prosessia, sillä ajan saaminen vastaanotolle ei aina tapahdu nopeasti. Naisen oikeus omaan kehoon voi myös joutua kyseenalaiseksi tai tilanteeseen voi liittyä asiatonta moralisointia.
Suomi on nykylain myötä joutunut eurooppalaisessa ja erityisesti pohjoismaisessa vertailussa vanhakantaisten maiden joukkoon. Viime vuosina itsemääräämisoikeus sekä ihmisoikeusperustaisuus ovat nousseet vahvasti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Nykylainsäädäntömme ei nosta naisten seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksia yhdenvertaiselle tasolle miesten kanssa. OmaTahto2020-kansalaisaloite hakee korjausta nimenomaan itsemääräämisoikeuden vahvistamiseen, muutosta ei haeta esimerkiksi keskeytysviikkoihin.
Lisäisikö lain uudistaminen raskaudenkeskeytyksiä? Ei, sillä raskaudenkeskeytys olisi vaivalloinen tapa ehkäistä. Suomessa keskeytysluvut ovat jo hyvin matalat. Paras tapa vähentää raskaudenkeskeytyksiä on lisätä seksuaalikasvatusta ja tukea seksuaalioikeuksien toteutumista. Maksuton ehkäisy -kokeilu on suunnattu ensisijaisesti alle 25-vuotiaille, mutta jotta kokeilu vähentäisi keskeytysten määrää, se tulisi suunnata alla 30-vuotiaille ja alle kaksi vuotta sitten synnyttäneille. Ehkäisy tulisi myös aloittaa synnytyksen jälkitarkastuksessa, jos seuraava raskaus ei ole heti suunnitteilla. Kahteen lääkärinvastaanottoon käytetyt varat kannattaisi käyttää ehkäisyn käytön tulemiseen.
Seksuaali- ja lisääntymisterveys on jokaisella ihmisellä sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai seksin tekemisestä riippumatta. Seksuaali- ja lisääntymisterveys on myös keskeinen osa yleistä terveyttä ja hyvinvointia. Yhteiskunnan ei tule vaikeuttaa seksuaali- ja lisääntymisterveyden hoitamista vaan päinvastoin. Siksi myös seksuaalisuuteen liittyvien lakien tulee olla ajan tasalla.
Hyvinvointivaltio tukee yhdenvertaisesti kaikkia jäseniään ilman, että joudumme huomauttamaan ihmisoikeuksien kuuluvan myös naisille.
Katriina Bildjuschkin
Kirjoittaja on kätilö, seksuaalikasvattaja ja KM. Hän toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella seksuaaliväkivaltaa kokeneita auttavien Seri-tukikeskusten perustamisen koordinaattorina.