Viime päivinä Twitterissä on trendannut n-sana ja valkoiset ovat kilvan kommentoineet somessa, mikä on rasismia ja mikä ei. Arvostettu tähtitieteilijä vaikuttaa selvinneen kaikesta kuivin jaloin, vaikka laukoi tv:n keskusteluohjelmassa rasistisia sanoja. Mitä oikein tapahtui?

Perjantaina 19.11. Ylen Marja Sannikka -keskusteluohjelmassa asiat menivät pieleen jo jakson nimessä “[h]yviä asioita ajetaan huonoilla keinoilla”. Jakson tarkoituksena oli arvioida kriittisesti joitakin aktivismin keinoja, mutta se onnistui lähinnä lisäämään ihmisoikeusaktivisteihin kohdistuvaa vihamielisyyttä ja rasismia. 

Aktivismia käsittelevään jaksoon oli kutsuttu keskustelijaksi suosittu tähtitieteilijä Esko Valtaoja, jolla ei ollut asiantuntemusta käsiteltävästä aiheesta. Asiaan perehtynyt toimittaja Renaz Ebrahimi joutui lähetyksessä ikävään tilanteeseen joutuessaan selvittämään sekä Valtaojalle että Sannikalle, mistä heidän paheksumissaan aktivismin keinoissa on todella kyse. Jos toimitus olisi aidosti halunnut ymmärtää ilmiöitä, jota se nyt päätyi vain mustamaalaamaan, se olisi kutsunut studioon toimittaja Renaz Ebrahimin lisäksi muita aiheen asiantuntijoita ja tutkijoita. Ohjelmassa mainituista keinoista voi lukea lisää esimerkiksi feministisen ja antirasistisen kansalaisjärjestö Fem-R:n tekstistä “Mitkä ovat ne keinot jotka Marja, Osmo ja Esko hyväksyisivät meidän yhteisten hyvien tavoitteiden ajamiseksi?”.

Ohjelmassa kauhistellut aktivismin keinot ovat tapoja, joilla rasismi tuodaan päivänvaloon ja joilla rasistiset puheet ja käytännöt pyritään lopettamaan. Tämä on tärkeää, sillä Suomi on rasistinen maa. Yle on uutisoinut esimerkiksi, että tutkimuksen mukaan Afrikasta EU-maihin tulleet kokevat eniten rasistista ahdistelua Suomessa. Lisäksi Yle on kirjoittanut työmarkkinoiden rakenteellisesta rasismista ja uutisoinut siitä, miten viranomaiset, kuten poliisi, selviävät rasistisesta puheesta vähällä.

Jotta rasismia ja syrjintää voidaan vastustaa, ne pitää voida nimetä siellä, missä niitä ilmenee. Erilaiset syrjinnän muodot ja rasismi eivät poistu yhteiskunnasta vaikenemalla ja ihmisten samankaltaisuutta korostamalla. On erityisen tärkeää antaa tilaa niiden ihmisten kokemuksille, jotka rasismia kohtaavat, vaikka se joskus tarkoittaisi sitä, että täytyy itse olla hiljaa ja vain kuunnella. 

Monet ovat alisteisessa asemassa meihin valkoisiin nähden. Valkoisuus ei tarkoita vain ihonväriä. Se on valta-asema. Valkoisilla ihmisillä on Suomessa ja globaalisti yhä eniten institutionaalista ja taloudellista valtaa. Lisäksi on huomioitava koko länsimaisen historian myötä syntynyt kulttuurien välinen hierarkia, jossa ei-valkoisia on alistettu. 

Jotta voimme toimia aidosti antirasistisesti, meidän tulee kyetä kriittisesti tarkastelemaan omia ajatuksiamme ja tekojamme sekä purkamaan omaa valta-asemaamme. Rasismiin puuttuminen ja sen ääneen tuomitseminen on antirasismia. Meillä kaikilla on ennakkoluuloisia ja rasistisia ajatuksia, eikä sen myöntäminen tarkoita sitä, ettemme voisi olla myös antirasisteja. On oma valintamme, toimimmeko ennakkoluulojemme mukaisesti vai kyseenalaistammeko ennakkoluuloiset ajatuksemme. Tarvitaan rohkeutta puuttua rasismiin, kun sitä kohtaa – kadulla, työpaikoilla, sukujuhlissa ja omassa päässä.

Emmi Alho
Kirjoittaja on Vasemmistonaisten hallituksen jäsen ja yhteiskuntatieteiden maisteri.