Viime aikoina on naisten seksuaalinen häirintä, itsemääräämisoikeus ja koskemattomuus olleet voimakkaasti esillä yhteiskunnallisissa keskusteluissa ja aloitteissa. Metoo -kampanja aloitti kauan vaiettuna olleiden asioiden esille tulon.
Vihdoin on ihmiskunta ilmeisesti kehittynyt tarpeeksi aloittaakseen vaikeista asioista puhumisen ja niihin puuttumisen. Edelleen on kuitenkin lukematon määrä tehtävää näissä asioissa. Raiskauksen määritteleminen ja tuomiot ovat edelleen lähinnä naurettavalla tasolla Suomessakin. Suostumus2018 -aloite vie naisten oikeuksia eteenpäin. Aloitteessa vaaditaan, että seksi ilman suostumusta on aina raiskaus. Omasta mielestä tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta toivottavasti asiasta viimein saadaan laki säädettyä.
Jokainen on varmasti lukenut järkyttyneenä Oulussa tapahtuneista tyttölapsiin kohdistuneista joukkoraiskauksista ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Viha ja pelko ovat käsin kosketeltavia ja ymmärrettävissä.
Miten sitten voisimme suojata naisia ja lapsia paremmin? Ihan ensimmäiseksi tulisi raiskauksien tuomiot asettaa tasolle, joka ei vähättele uhreja. Uhrit joutuvat elämään asian kanssa lopun ikäänsä, eikä tuomioiden tulisi olla yhtään vähäisempiä. Nyt noin 40 prosenttia raiskaajista tuomitaan Suomessa ehdolliseen vankeuteen. Ehdottoman vankeuden keskipituus on kaksi vuotta ja ehdollisen 1,5 vuotta. Vuonna 2014 ehdottomaan vankeuteen raiskauksesta tuomittujen tuomion keskimääräinen pituus oli 27,1 kuukautta ja törkeästä raiskauksesta tuomittujen 49,2 kuukautta (Lähde: IL 29.1.2016/Tilastokeskus).
Käsittämättömintä on minusta suuri ehdollisten tuomioiden määrä, kun tämä rangaistus on verrattavissa mielestäni kotiarestiin, ilman arestia, eikä näin ollen toimi kunnollisena rangaistuksena, saati pelotteena. Raiskauksista annettujen tuomioiden tuleekin vastata ihmisten oikeustajua. Se tarkoittaa sitä, että ehdollisten tuomioiden sijaan langetetaan oikeita, ehdottomia vankeusrangaistuksia. Rangaistukseen pitää kuulua myös pakollinen terapia ja jonkinlainen yhteiskuntakelpoisuuden jatkosuunnitelma ennen täysvapautta.
Yksi syy seksuaalirikosten naurettaviin tuomioihin löytyy patriarkaalisesta asenteesta, joka edelleen on syvästi yhteiskunnassamme ja sen valtarakenteissa. Seksuaalirikoksissa tekijä on lähes poikkeuksetta mies ja tämä on varmasti yksi määräävä tekijä tuomioiden tasossa. Raiskauksissa ja seksuaalisissa hyväksikäytöissä kun on aina kyseessä myös vallankäyttö.
Miehet myös tuntevat sympatiaa toisiaan kohtaan ja kovin mielellään syyllistävät naisia teoistaan. Toki löytyy myös niitä naisia, jotka käyttävät seksuaalista valtaa miehiin ja voivat jopa kiristää raiskaus-syytteellä. Tuomioiden pitää perustua aina hyvin suoritettuun tutkintaan ja todelliseen näyttöön.
Suomessa raiskaus avioliitossa muuttui rikokseksi vasta vuonna 1994 ja tämä kuvaa hyvin sitä patriarkaalista ajatustapaa, jossa edelleen elämme. Muutokseen tarvitaan meitä naisia, mutta myös miehiä, jotka ovat valmiita asennemuutokseen.
Muutama ajatus vielä siitä, miksi ulkomaalaistaustaisten raiskaukset näyttävät ylikorostuvan tilastoissa. Varmasti moni ajattelee heti ”helpoimman” kautta, että syy on tietysti kulttuurissa ja uskonnossa. Mielestäni ongelma on enemmänkin vanhoillisissa valtarakenteissa ja patriakaalisessa yhteiskuntajärjestelmässä. Ongelmana on suurelta osin yksinäisten miesten osalta ns. sosiaalisen paineen puuttuminen. Monet tänne tulevista miehistä ovat yksin. Heillä ei ole sukulaisten ja ystävien asettamaa moraalisen käytöksen painetta. Yksinäinen mies ajautuu monesti vielä kohtalotovereiden seuraan ja jos siihen päälle saadaan kielteinen turvapaikka/oleskelulupapäätös,niin käsissä saattaa olla aikamoinen aikapommi.
Kun ihmisiltä viedään usko tulevaisuuteen ja hän joutuu tilanteeseen, jossa hänellä ei ole mitään menetettävää, tehdään ihmisistä äärimmäisen vaarallisia itselleen ja muille. Väitän toivottomuuden olevan suurimpia uhkia ihmisten käytökseen ja tekoihin ohjaavista tekijöistä. On siis paljolti meistä kiinni, miten saamme tänne tulevat ihmiset osaksi yhteiskuntaamme ja ns. sosiaalisen paineen piiriin. Olisi myös tärkeää saada ihmiset tänne perhekunnittain, jolloin kotoutuminen helpottuu ja ihmisten sosiaalinen paine säilyy.
Esimerkki sosiaalisesta paineesta, joka voi toimia myös toisinpäin: suomalainen miesporukka, joka lähtee lomalle Aasiaan. Osasta täysin kunnollisia perheenisiä tuleekin alaikäisten tyttöjen ja poikien hyväksikäyttäjiä, kun ketään ei ole näkemässä, eikä tuomitsemassa. Päinvastoin miesporukan aiheuttama sosiaalinen paine voi yllyttää näihin tekoihin. Eihän se ole mies eikä mikään, joka ei Thaimaassa huorissa käy. Näitä juttuja sitten joskus ”vahingossa” kantautuu myös meidän naisten korviin.
Itse olen syntynyt Helsingissä ja muistan, kuinka minua varoitettiin ihan pienestä pitäen puhumasta vieraiden kanssa ja koskaan ottamasta heiltä mitään tai koskaan lähtemään vieraiden mukaan. Nämä vaarat tiedostin siis jo hyvin pienenä tyttönä. Todellinen tilanne kuitenkin sattui minulle 11-vuotiaana Pinomäessä (Porissa), johon muutimme tuolloin. Olin kävelemässä kotiin kaverilta tienviertä pitkin, kun takaa tuli pakettiauto ja hiljensi pikkuhiljaa perääni. Katsoin taakseni ja näin vanhemman miehen tuijottavan minua autosta ja hymyilevän jotenkin hassusti. Jokin sisälläni käski minua pakenemaan ja niin minä lähdin juoksemaan pellon poikki kotia kohti niin lujaa kuin pääsin. Kuulin myöhemmin aikuisten puhuvan, että epäilivät jonkun kyttäävän lapsia kylällä. Asiasta en kuitenkaan mitään maininnut, kun pelkäsin, ettei minun annettaisi enää liikkua vapaasti. Olin siis mitä ilmeisemmin päässyt säikähdyksellä, mutta kaikilla ei ikävä kyllä käy yhtä hyvä tuuri.
Mitä kaikkeen muuhun kokemaani häirintään tulee, on elämä jo ikävä kyllä turruttanut minut monesti olemaan reagoimatta niihin, vaikka se ei olekaan oikea ratkaisu. Sopimattomat kosketukset, ehdotukset ja vitsit. Ne ovat naisten osa, jos me kaikki, niin miehet kuin naiset, edelleen annetaan niiden olla puuttumatta asiaan mitenkään.
Milka Tommila
Kirjoittaja on porilainen yrittäjä ja eduskuntavaaliehdokas 2019.