Sinikka Torkkola
Luottamushenkilöiden valinnat olisivat niin paljon helpompia, jos ei tarvitsisi miettiä nais- ja miesjäsenten määrää. Eihän näitä kiintiöitä enää tarvita, sukupuolten välinen tasa-arvohan on jo toteutunut. Kiintiöt ovat vain haitaksi, ne estävät hyvien ihmisten (lue: sopivien miesten) valinnan. Nämä puuskahdukset ovat ikävän tuttuja kaikille kunnallisia luottamuspaikkaneuvotteluja seuranneille. Totuuden tuttuja puuskahdukset eivät kuitenkaan ole.
Kunnallinen päätöksentekojärjestelmä ei poikkea muusta suomalaisesta yhteiskunnasta, jossa naisille ja miehille tarjotaan yhä edelleen erilaisia ja eriarvoisia paikkoja. Vaikka sukupuolten välisestä tasa-arvosta on puhuttu vuosikymmenet ja töitäkin on tehty, niin yhä edelleen naiset saavat vähemmän palkkaa, etenevät hitaammin urallaan ja kantavat suuremman vastuun palkattomasta hoivatyöstä kuin miehet.
Se, että laki estää sukupuolivinoumat luottamustoimissa, ei muuta sukupuolittuneita käytäntöjä eikä pura eriarvoistavia rakenteita. Tasa-arvotöitä on edelleen rutkasti tehtäväksi myös kunnissa. Vaikka tasa-arvo on vakiintunut osaksi kunnallista valintapuhetta, niin päätöksenteossa sukupuolivaikutusten arviointi, suvaus on hyvin harvinaista. Henkilövalinnat näyttävätkin olevan ainoa paikka, jossa tasa-arvon edistämisen vaateet vaikuttavat päätöksenteossa selvästi.
Laki toki edellyttää kuntia edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa. Käytännössä kunnat saavat itse päättää, miten tuon edistämisvelvoitteen hoitavat. Joissakin kunnissa on toimikuntia, joiden tehtävänä on edistää tasa-arvoa tai tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Omassa kotikaupungissani Tampereella toimikuntaa ei ole.
Tampereen kaupungin verkkosivujen perusteella niin tasa-arvoa kuin yhdenvertaisuuttakin edistävälle toiminnalle olisi mitä ilmeisin tarve. Haku kaupungin verkkosivuilla sanalla tasa-arvo tuottaa nollatuloksen. Yhdenvertaisuus-sanalla tehty haku puolestaan kertoo yhdenvertaisuusohjelmaa parhaillaan päivitettävän. Uusi ohjelma pitänee sisällään sukupuolten välisen tasa-arvonkin.
On erinomaista, että vuoden 2015 alussa voimaan tullut yhdenvertaisuuslaki velvoittaa kuntia toimimaan yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Yhdenvertaisen kohtelun edistäminen ja syrjinnän estäminen ei kuitenkaan saisi korvata sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen keskittynyttä työtä. Tasa-arvotyön kokemuksia voi hyödyntää yhdenvertaisuustyössä. Tasa-arvotyö ja kahden sukupuolen järjestyksen purku toimisikin esimerkkinä ja tienraivaajana laajalle yhdenvertaisuustyölle. Sukupuolivaikutusten ottaminen kiinteäksi osaksi kunnallista päätöksentekoa ja kunnallisia palveluita rakentaisi mallin tulevaisuuden yvaukselle, päätösten ja toimintojen yhdenvertaisuusvaikutusten arvioinnille.
Ensisilmäyksellä suvaus voi vaikuttaa päätöksentekoa kankeuttavalta lausenikkaroinnilta, jolla on vain vähän tekemistä todellisen elämän kanssa. Hyvin totetutettuna suvauksen sanat kuitenkin muuttuvat käytännöiksi, joissa vastataan kysymykseen, vaikuttaako tämä tai tuo päätös eri tavoin eri sukupuolten elämään ja mahdollisuuksiin. Miten esimerkiksi päivähoito-oikeuden rajaus vaikuttaa naisten työhön, opiskeluun tai uraan? Tai, miten vanhustenhoidon valinnat vaikuttavat palkattomaan hoivatyöhön? Näitä ja muita sukupuolivaikutukset huomioon ottavia kysymyksiä on juuri työnsä aloittaneiden valtuutettujen syytä puntaroida ennen kuin asioista päättävät.
Sinikka Torkkola
Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu, yliopiston tutkija ja pääluotto, joka on ollut feministi vuodesta 1977.
https://www.facebook.com/sinikkatorkkola