Päihderiippuvuus on sairaus.

Päihderiippuvaisten joukossa on ryhmä, joka on erityisen haavoittuvassa asemassa, nimittäin naiset ja seksuaalivähemmistöt. Karkeasti arvioiden joka kolmas päihderiippuvainen on nainen, vaikka miehet hallitsevatkin tilastoja.

Päihteiden käytön taustalla on usein erilaisia traumoja, epävakaita ihmissuhteita ja vääristynyt minäkuva. Päihdemaailmassa elävälle naiselle tulee näitä kokemuksia usein lisää arjessa, jossa hän on alisteisessa asemassa sukupuolensa takia.

Tilannetta ei helpota häpeä, joka on naisille tyypillinen tunnereaktio tilanteeseen. Häpeää aiheuttaa päihderiippuvuuden lisäksi esimerkiksi parisuhdeväkivalta, työttömyys, lasten huostaanotot ja naisen kehoon kohdistuva hyväksikäyttö.

Siksi me tarvitsemme niin sanottua naiserityistä päihdehuoltoa, joka huomioi sukupuolen merkityksen päihderiippuvaisen tilanteessa.

Tällä hetkellä Suomesta puuttuu esimerkiksi päihteitä käyttäville naisille paikan tarjoava turvakoti. Parisuhdeväkivaltaa on vaikea paeta, jos ei ole paikkaa missä aloittaa alusta tai päästä edes hetkeksi turvaan.

Päihdehuoltojärjestelmä on haastava monille. Järjestelmä on rakennettu perusterveen ihmisen logiikalla laskien paljon avuntarvitsijan oman jaksamisen, oma-aloitteisuuden ja osaamisen varaan.

Naiset tutkitusti pitävät päihdehoidon kulttuuria miehisenä ja miesten ehdoilla rakennettuna. Perinteisessä päihdehoidossa naiset saattavat löytää itsensä samalla tavalla miesten puolesta kaltoinkohdeltuina kuin kadulla joutuessaan samoihin ryhmiin kaltoinkohtelijan kanssa.

Monilla naisilla on kokemuksia seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja lähisuhdeväkivallasta. Suhde miehiin voi olla ongelmallinen, mikä vaikeuttaa paitsi miehisessä ympäristössä toipumista, myös miespuolisten työntekijöiden kanssa toimimista.

Sekayhteisössä naisen riski ajautua vanhaan rooliin ja omaksua siitä tutut alisteiset toimintatavat kasvaa. Myös riippuvuudesta irtautumista tukeva oman minän vahvistuminen vaikeutuu.

Haluan, että päihdehoitojärjestelmää uudistetaan huomioimaan paremmin naiset asiakkaina. Pelkkä sukupuoli tai seksuaali-identiteetti ei määrittele ihmisiä, mutta sillä on usein vaikutusta päihderiippuvaisen kokemuksiin.

Pelkät naistyöntekijät eivät tee työstä naiserityistä. Hoitopolulla tulisi käsitellä päihderiippuvuuden lisäksi naisille erityisen tärkeitä kysymyksiä, esimerkiksi äitiyttä, syömishäiriötä ja mielenterveyskysymyksiä. Järjestelmän tulisi myös huomioida yksilölliset tarpeet ja muokata hoitopolkuja ja hoidon kestoa sen mukaan.

Kohdennetusti naisille tarkoitettu hoito voi tarjota naisille ensimmäistä kertaa elämässään mahdollisuuden keskittyä vain itseensä, omiin tunteisiinsa sekä omaan hyvinvointiin. Se mahdollistaa myös aidon toipumisen.

Annuska Dal Maso
Kirjoittaja työskentelee A-klinikkasäätiöllä kohtaavan työn yksikön päällikkönä ja näkee päivittäin työssään suomalaisen päihdepolitiikan toimivuuden, tai sen toimimattomuuden. Hän on vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas Helsingin vaalipiiristä.