Anne Nyman
Naisten euro on tällä hetkellä 84 senttiä. Elinkeinoelämän Keskusliitto väittää kiven kovaan, että naisen palkka samassa ja yhtä vaativassa tehtävässä on lähes sama kuin miehen, no hiukan alempi nyt tietysti, muttei paljoa. (Ironiaa.)
”Meidän työpaikalla on kaikilla sama palkka. Työehtosopimuksen mukainen palkka.” Näin minulle kertoi vilpittömästi eräs nuori nainen. Mutta onko tosiaan? Voi olla, että jokainen saa TESsin mukaista palkkaa, mutta on silti mahdollista maksaa miehelle enemmän kuin naiselle.
Olen nähnyt monia keinoja, joilla mies saadaan paremmille palkoille. Esimerkkini ovat kaupan alalta, koska siitä tiedän eniten: Kaupassa grilliä hoitaa nainen, siis myyjä, myyjän palkalla. Grilliä hoitamaan tulee mies, jolle annetaan hassu hattu; hänen nimikkeensä onkin grillimestari. No onhan mestarilla nyt eri palkka kuin apulaisella! Toinen esimerkki: nainen tulee kaupan alalle töihin ja tekee vuoden harjoittelijan palkalla eli miinus 1 vuoden palkalla, ennen kuin nousee 1. vuoden palkkaluokkaan. Alalle tuleva mies voidaan näpsäkästi siirtää suoraan ylimpään, 8. vuoden palkkaluokkaan.
On selvää, että palkkasalaisuus on purettava, jotta perusteettomat palkkaerot voidaan löytää ja korjata. Lainsäädäntö on siis muutettava. Se, tapahtuuko niin, riippuu aivan siitä, miten äänestätte eduskuntavaaleissa.
Suomen hallitukset ovat vuodesta 2006 lähtien toteuttaneet yhdessä työmarkkinakeskusjärjestöjen kanssa samapalkkaisuusohjelmaa. Samapalkkaisuusohjelma on siis olemassa. Näkyykö se jossain? Palkkaero on kaventunut vuodesta 2006 vain runsaalla kolmella prosenttiyksiköllä. Naisen ja miehen euron ero on yhä 16 %. Ohjelman tavoitteita ei ole saavutettu.
Työnantajaliitot ovat siis myös sitoutuneet samapalkkaisuusohjelmaan. Eipä uskoisi, kun tulee työehtosopimusneuvotteluiden aika; silloin, kun pitäisi näyttää, että ollaan tosissaan. EK ja hallitus ovat kulkeneet käsikynkkää koko hallituskauden, ja hallitus on ollut työnantajaliittojen puhetorvi. Kun he kerran ovat niin läheisissä väleissä, eikö hallitus olisi voinut työehtosopimusneuvotteluitten aikaan muistuttaa, että hei tyypit, me ollaan sitten sitouduttu tällaiseen?
Elinkeinoelämän Keskusliittohan ei halunnut keskitettyjä työehtosopimusneuvotteluja, mutta oudosti viime keväänä jostain ilmestyi ”palkka-ankkuri”, joka oli 1,6 %. Prosenttimääräiset palkankorotukset ovat naisvaltaisille aloille myrkkyä, koska ne kasvattavat tuloeroja. Tosiasiahan on, että minun prosentillani ei osta kaupasta samaa määrää maitoa kuin vaikkapa paperityöläisen prosentilla. Ei siis riitä, että ”sitoudutaan” ja esitetään hurskaita toiveita, täytyy toimia.
Matalapalkka-alat, lue: naisvaltaiset alat, ovat niin syvällä palkkakuopassa, että hyvä, kun nenä näkyy. Prosenttikorotukset vain potkivat meitä syvemmälle kuoppaamme. Toivonpa todella, että valta vaihtuu keväällä ja ruvetaan pitämään lupauksista kiinni. Me tarvitsemme konkreettisia toimenpiteitä ja uusia lakeja.
Kohta on vaalit. Vaihdetaan hallitus!
Anne Nyman
Kirjoittaja on myyjä ja luottamusmies, Palvelualojen ammattiliiton valtuuston jäsen ja Nokian kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen sekä eduskuntavaaliehdokas (Pirkanmaa).
anne.nyman (at) nokiankaupunki.fi