Korona-aikana perheistä on puhuttu paljon. Sosiaalisessa mediassa ja julkisessa keskustelussa puhutaan paljon vanhempien “kotiopettajuudesta”, etätyöstä sekä työn ja lastenhoidon yhteensovittamisesta. Kuitenkin monissa perheissä arki on tällä hetkellä ihan jotain muuta kuin Teams-palavereita keittiön pöydän ääreltä tai ovelle tuotavia kauppakasseja. Mielestäni keskustelu perheiden erilaisista tilanteista on kriisin aikana jäänyt vähäisemmälle huomiolle.
Poikkeustilassa korostuvat perheiden erilaiset elämäntilanteet
Kriittisellä alalla työskentelevä pienperheen ainoa vanhempi, joka on saanut normaalisti arjen pyörimään lähiverkoston ja isovanhempien tuella, on nyt täysin eri tilanteessa kuin niin sanottu ydinperhe, jossa yksi tai molemmat vanhemmat pystyvät työskentelemään etänä. Erilaisissa asemissa ovat myös lapset. Osa lapsista selviytyy tällä hetkellä kotona koulutehtävistä itsekseen vanhempien ollessa töissä, kun taas osa lapsista joutuu pitämään huolta myös huonovointisista vanhemmistaan. Tilanteita on yhtä monta kuin on perheitä, ja jokaisella hyvinvoinnin haasteet ovat hyvin erilaisia, eikä niitä keskenään kannata vertailla.
Perheiden palveluita ei tällä hetkellä voida tavalliseen tapaan järjestää. Leikkipuistot ovat ymmärrettävästi suljettuina, erilaisia tapaamisia on siirretty etänä toteutettaviksi ja muutenkin perheiden tukemisen palveluita on jouduttu tilanteesta johtuen rajaamaan, joten tilanne iskee perheisiin niin vanhempien jaksamisen, kuin myös toimeentulon suhteen. Esimerkiksi koulujen kiinniolo vaikuttaa moneen perheeseen henkisesti kuormittavasti ja taloudellisesti, kun yhtäkkiä kotona onkin päivisin monta nälkäistä syöjää eikä kouluruokaa ole kaikkialla saatavilla. Myös mahdolliset lomautukset ja työttömyysuhka heijastuvat vanhempien jaksamiseen ja perheiden arkeen.
Lapsiperheköyhyyttä on ennaltaehkäistävä
Perheiden toimeentulosta tulee pitää huolta. Esimerkiksi yhden vanhemman perheiden ja pienituloisten vanhempien lomautus tai työttömäksi jääminen saattaa horjuttaa koko perheen taloutta. Suomessa yli 20 prosenttia lapsiperheistä tilastoidaan yhden vanhemman perheiksi ja 14,7 prosenttia lapsista elää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. Perheen riittävä toimeentulo heijastuu suoraan lapsen hyvinvointiin. On tärkeää, että perheiden luottamus omaan talouteen säilyisi myös poikkeustilan aikana ja sen jälkeen.
Perheiden tukeminen monin tavoin on nyt äärettömän tärkeää, ja kun palveluihin panostaminen on vielä hankalaa, perheille suoraan maksettavaa tukea tulee mielestäni harkita. Tällä hetkellä olisi syytä varmistaa, että lasten puuttuvat kouluateriat huomioidaan toimeentulotuen laskelmassa sekä varmistaa kotipalveluiden saatavuus, jotta tilanteet perheissä eivät kärjistyisi.
Mitä seuraavaksi?
Tilanteet ovat perheissä hyvin erilaisia, niin poikkeustilan aikana kuin sen jälkeen. Perheiden ja lasten palveluihin panostaminen kantaa pitkälle tulevaisuuteen koko lapsen eliniän. Tulevaisuudessa tuleekin tehdä yhdenvertaista lainvalmistelua ja päätöksiä palveluista ja tukimuodoista, jotka tukevat parhaiten jokaista perhettä yksilöllisesti perhemuotoon, vanhempien sukupuoleen tai muuhun ominaisuuteen katsomatta.
Saana Simonen
Kirjoittaja on Vasemmistonaisten varapuhenainen
@SaanaSimonen Twitterissä ja Instagramissa
PS. Kunnissa on tehty hyviä päätöksiä lasten ja perheiden tukemiseksi – Unicef onkin koonnut kuntien hyvistä käytännöistä listan, josta jokainen kuntapäättäjä tai -toimija voi ottaa koppia: https://www.unicef.fi/unicef/tyomme-suomessa/lapsiystavallinen-kunta/kuntien-hyvat-kaytannot-poikkeusoloissa/