”Kyllä hävettää, jos meille tulee homo presidentti! Mitä maailmallakin ajatellaan?” kauhistelee joku, hypistellen vasemmistoliiton sateenkaaritaustaista rintamerkkiä, kunnes vilkaisee minua ja kiirehtii selittämään, kuinka hänellä ei oikeasti ole mitään ketään vastaan ja jokainen saa tykätä kenestä haluaa, mutta presidentti on kuitenkin niin suuressa edustusroolissa. Sateenkaari -merkki jää koriin ja hän kiiruhtaa tiehensä. On viimeinen kampanjapäivä ennen presidentinvaalin ensimmäistä kierrosta.
Jäin pohtimaan, minkälaiset asiat tai ominaisuudet itseäni hävettäisivät Suomen presidentissä; avoin rasismi ja fasismi nousivat mielessäni elementeiksi, jotka oikeasti hävettäisivät ja kauhistuttaisivat. Minkälaisen kuvan ne antaisivat suomalaisista äänestäjistä? Muutoin olisi asioita, poliittisia mielipiteitä, joista en olisi iloinen, mutta häpeäksi en sitä kutsuisi. Havahdun ajatuksistani, kun edessäni tokaistaan: ”Tääkii o kuule ihan turhaa hölinää.” Katson lähempää, että hän naputtaa vasemmistofeministi -rintamerkkiä. Pyydän henkilöä kertomaan tarkemmin, mitä hän tällä väitteellään tarkoittaa, johon saan vastaukseksi juuri sitä mitä odotin, eli jupinaa siitä miten tasa-arvo on jo saavutettu ja niin edelleen. Hengitän syvään ja vastaan väitteisiin jo tuttuun tapaan, mutta rakentavan keskustelun sijaan saan osakseni vain tytöttelyä, jonka jälkeen henkilö poistuu paikalta.
Helmikuun alussa Yle uutisoi kuinka Helsingin yliopiston teettämän kansalaisbarometrin mukaan kolmasosa vastanneista ei äänestäisi presidentiksi Pekka Haavistoa tämän seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Helsingin Sanomien kyselyn mukaan Stubbin kannattajista 40 % ei olisi äänestänyt Haavistoa samaisesta syystä. Koska kansa valitsee presidentin, kansaa voidaan pitää presidentin rekrytoijana. Jos kyseessä olisi työ, eikä luottamustehtävä, niin valitsematta jättäminen perustuen esimerkiksi henkilön ikään, kansalaisuuteen tai seksuaaliseen suuntautumiseen olisi syrjintää. Työsuhteeseen rekrytoinnissa poikkeuksia voidaan tehdä vain, mikäli se on työn luonteen ja suorittamisen vuoksi välttämätöntä, esimerkiksi kun työnantajana on uskonnollinen yhteisö. Suomessa presidentin virkaan liittyvät poikkeukset ovat suomalainen syntyperä ja täysi-ikäisyys – seksuaalisella suuntautumisella ei siis ole merkitystä tämänkään tehtävän kannalta.
Demokratia ja äänestäminen ovat hienoja asioita, joita meidän tulee vaalia. Jokainen voi äänestää juuri niillä perustein kuin itse haluaa. On kuitenkin täysin turha väittää, että tasa-arvo olisi saavutettu, se on jälleen kerran todettu. Työ yhdenvertaisemman ja tasa-arvoisemman Suomen eteen jatkuu.
Emmi Inberg
Kirjoittaja on Vasemmistonaisten hallituksen, Valtikan jäsen Kotkasta.