Jalkapallon tulisi kuulua kaikille, mutta maailman suurin futistapahtuma järjestetään tänä vuonna maassa, jossa esimerkiksi naisille ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville eivät kuulu edes ihmisoikeudet. Qatarissa järjestettävät jalkapallon miesten MM-kisat ovat iljettävä sekoitus useisiin ihmisryhmiin kohdistuvaa sortoa ja kaukana siitä futisjuhlasta, jonka me fanit ansaitsemme.  

Lukuisat Qatarin ihmisoikeusloukkaukset ovat nyt julkisuuden valokeilassa, ja hyvä niin, mutta naisten ja vähemmistöjen oikeudet eivät ole parantuneet tai tule paranemaan näiden kisojen ansiosta. Qatarin kisat ovat selvä osoitus siitä, miten raha pyörittää myös urheilumaailmaa ja siinä pyörityksessä ei ihmisoikeuksille ole sijaa. 

Parhaillaan Qatar yrittää vakuutella, miten kiva maa se on kaikille – pääseväthän jopa naiset katsomaan pelejä ja sateenkaariliputkin ovat tervetulleita katsomoihin. Vakuuttelu edistysaskeleista on kuitenkin lähinnä maineestaan tarkan Qatarin brändin kiillottamista ja propagandaa.

Naisten asema Qatarissa on heikko sekä lainsäädännön tasolla että arjessa. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch raportoi maaliskuussa 2021, että naiset kohtaavat vakavaa syrjintää ja väkivaltaa maassa vallitsevan holhousjärjestelmän takia. Naiset joutuvat pyytämään miespuoliselta holhoojaltaan luvan esimerkiksi naimisiinmenoon, korkeakouluopintoihin, työskentelyyn tietyillä työpaikoilla, ulkomaille matkustamiseen ja joihinkin seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluihin. Naisten on myös vaikeaa saada avioeroa, eivätkä eronneet naiset voi toimia lastensa huoltajina. Arjen käytännöt ovat usein jopa lainsäädäntöä syrjivämpiä. 

Ihmisoikeusjärjestöt arvioivat myös, että seksuaali- ja väkivaltarikosten määrä Qatarissa lisääntyy MM-kisojen aikana. Saavatko rikoksen uhreiksi joutuneet naiset apua viranomaisilta Qatarin kaltaisessa maassa? Qatarissa esimerkiksi avioliiton ulkopuolinen seksi on rangaistavaa, joten seksuaalirikoksen uhri voi rikoksesta ilmoitettuaan joutua syytetyksi, ja tästä on jo huolestuttavia esimerkkejä. Lisäksi Human Rights Watch -järjestön mukaan mahdollisuus jälkiehkäisypillereihin ja seksitautitesteihin on ainoastaan naimisissa olevilla naisilla. Myöskään kisaturistiksi saapuva nainen ei siis voi olla varma siitä, että hänen oikeutensa toteutuvat – paikallisista naisista puhumattakaan.

Myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset ovat haavoittuvassa asemassa. Homoseksuaalisuus on Qatarissa rikos, josta on mahdollista tuomita jopa kuolemaan. Kisoja edeltävällä viikolla uutisoitiin Qatarin avokätisestä lupauksesta sateenkaari-ihmisille: emme pahoinpitele homoseksuaaleja, jos he suostuvat ilmiantamaan toisiaan. Kisalähettiläs Khalid Salman puolestaan on kertonut kaiken tarvittavan sateenkaari-ihmisten asemasta Qatarissa puhumalla homoseksuaalisuudesta “vauriona aivoissa”. Samaan aikaan, kun Qatar havittelee rahaa ja positiivista julkisuutta toivottamalla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat turistit tervetulleiksi, se jatkaa suljettujen ovien takana väkivaltaa ja sortoa omia vähemmistöjään kohtaan. 

Qatarin naisia ja vähemmistöjä sortava lainsäädäntö ja käytännöt vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaiset futisfanit juhlivat näissä kisoissa kaduilla ja pelikatsomoissa. Näihin karkeloihin ei naisilla ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla ole todellisuudessa pääsyä.

Minä haluan maailman, jossa maailman paras urheilulaji ja ihmisoikeudet muodostavat pysyvän liiton keskenään. Toivon, että Qatarin kisoihin liittyvä inhimillinen kärsimys riittäisi muuttamaan kehityksen suunnan, mutta se vaatisi sitä, että Fifan kaltaisten lajiliittojen johdossa olisi ihmisiä, joita ohjaa rahan sijaan ymmärrys ihmisoikeuksista ja halu edistää niitä käsi kädessä urheilun kanssa. 

Fifan arvot ovat kauniita, mutta käytännön teot puuttuvat täysin, vaikka aikaa on ollut. Muutokseen on edelleen pitkä matka – olihan suurimman osan 2000-luvusta Fifan johdossa Sepp Blatter, joka jätti Qatarin sortokisojen lisäksi perinnökseen muun muassa naisurheilijoiden seksualisoinnin, naisten vähättelyn, homofobian ja ohitti rasisminkin olkiaan kohauttaen. 

Olen katsonut jalkapallon miesten MM-kisoja joka vuosi vuodesta 1998 lähtien mutta näitä kisoja en aio katsoa sekuntiakaan. Haastan sinut tekemään saman päätöksen naisten, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja sorrettujen siirtotyöntekijöiden puolesta.

Heli Katainen
Kirjoittaja on Vasemmistonaisten viestintäkoordinaattori, joka mieluiten käyttäisi kaiken aikansa jalkapallon pelaamiseen.