Etenevä ympäristökriisi on mitä suurimmissa määrin haaste yhdenvertaisuudelle ja ihmisoikeuksille. Feministinä minua kiinnostaa erityisesti kaksi kysymystä: kuinka tulevaisuus voisi olla oikeudenmukaisempi ja kaikkien todellista vapautta edistävä? Entä miten rakennamme tasa-arvoa niin, että vastaamme samalla ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden hälyttävään hupenemiseen?
Otetaan esimerkiksi ruoka. Ilmastonmuutoksen edetessä ruoantuotantoa koskevat haasteet kasvavat. Ilmastonmuutos voi heikentää useiden alueiden ruokaturvaa merkittävästi. Ruokaturvan heikkenemisestä kärsivät eniten ihmiset, jotka ovat vähiten syyllisiä ilmastonmuutokseen, erityisesti köyhempien maiden pienviljelijät.
Suuressa osassa maailmaa naiset ja tytöt ovat vastuussa ruoan viljelystä ja veden hausta. Samalla he ovat ruokaturvan ylläpidossa keskeisessä asemassa. Plan onkin nostanut esille, että sukupuolten välinen tasa-arvo lisää yhteisöjen ruokaturvaa. Tasa-arvo kasvattaa yhteisöjen resilienssiä, eli kestokykyä, ilmastonmuutoksen edessä. Ilmastonmuutos onkin samaan aikaan merkittävä uhka jo saavutetulle yhdenvertaisuudelle ja toisaalta feminististä analyysiä tarvitaan ilmastonmuutoksen torjumisessa.
Ruoka on myös osa ratkaisua. Jotta pahimmat ilmastonmuutoksen seuraukset vältettäisiin, tutkijat ovat esittäneet joukon välttämättömiä toimenpiteitä. Erityisen tärkeää olisi pääosin kasvipohjaiseen ruokavalioon siirtyminen. Ruokaketjun osuus kasvihuonekaasupäästöistä on maankäytön muutokset huomioiden neljännes tai jopa enemmän. Ruoan kautta päästöjä olisi myös suhteellisen nopeaa ja helppoa vähentää. Ei tarvita kalliita tekniikoita tai hitaita jätti-investointeja. Ensisijaista on puuttua raaka-aineiden ja resurssien käyttöön: kasvipohjainen ruoka päätyisi ihmisten lautasille, eikä tuotantoeläinten rehuksi.
Jos sitoudumme paljon eläinperäisiä tuotteita kuluttavissa maissa viemään ruokailua kasviperäiseen suuntaan, tuemme ilmastonmuutoksen torjunnan lisäksi myös tasa-arvoa ja globaalia oikeudenmukaisuutta. Ilmastonmuutos tulee nähdä merkittävänä uhkana feministisille tavoitteille ja solidaarisuuden tulee yhä vahvemmin ulottua oman eturyhmän ja kansallisvaltion rajojen yli. Sukupuoleen, luokkaan ja ilmasto-oikeudenmukaisuuteen liittyvien kysymysten täytyy näkyä myös globaalilla tasolla.
Torjumalla ilmastonmuutosta kunnianhimoisesti emme pelkästään luovu asioista, vaan me voimme saada tilalle parempaa: puolustamme tasa-arvoa ja saavutettua kehitystä, ylläpidämme ruokaturvaa ja saamme nykyistä terveellisempää ruokaa yhä useammalle.
Mai Kivelä
Kirjoittaja on helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu ja ilmastoaktivisti.
https://www.facebook.com/KivelaMai