”Sanoin, että ei tule olemaan reilua pojille, että kaikki haluavat nähdä teidän pelaavan ja saavan eniten sponsoreita.” Oikeastaan Sigurðsson ei tavoittele edes tasa-arvoa. Hän haluaa, että tytöille maksetaan enemmän kuin pojille. Tämän sanoessaan hän hymyilee leveästi. ”Täytyy vain ymmärtää, miten siinä voi onnistua.”

Helsingin Sanomissa (20.10.2021) oli mainio juttu. Tytöt – pidetään pallo -dokumenttielokuvassa islantilaisen koripallovalmentajan Brynjar Karl Sigurðssonin valmentamaa joukkuetta on seurattu neljän vuoden ajan. Sigurðssonin valmennusmenetelmiä on arvosteltu koviksi, kun hän on kasvattanut tyttöjä tavoittelemaan pelikentällä perinteisesti pojille tyypillisinä pidettyjä ominaisuuksia, kuten oman tilan ottamista, aggressiivisuutta ja itsevarmuutta. Eikä jutun mukaan Sigurðsson ollut nähnyt noita taitoja opetettavan tytöille kentän ulkopuolellakaan.

Yhteiskunnassamme on vahvasti juurtuneena edelleen sukupuolisopimus, jonka perusteella naiset voivat tehdä palkkatöinä asioita, joita ennen on tehty kodin piirissä – kokkaus, kuuraus ja kaitsenta. Ja siitä hyvästä näistä töistä maksetaan vähän pienempää palkkaa kuin muussa työssä. Saman pituisella koulutuksella saman vaativuustason töistä maksetaan edelleen eri verran, ja ison osan tästä selittää edelleen sukupuoli. Hallituksen tasa-arvo-ohjelman toimeenpanon vaikeudet osoittavat, että muutos on tiukassa silloinkin kun tahtoa on.

Työmarkkinakierros on käynnistynyt. Monet vetoavat perinteisen mallin puolesta, jossa vientialat määrittelevät palkankorotustason, jota muiden toivottaisiin seuraavan. Toki nais- ja matalapalkka-aloille hyväksytään niin sanottuja kuoppakorotuksia ja tasa-arvoeriä, mutta eivät palkkaerot tietenkään tällä menolla katoa, kaventuvat ehkä. Siellä, missä tuottavuus ja tulos syntyy, siellä on mahdollisuus maksaa. Tuottavuus ja tulos syntyvät siitä, mistä syntyy arvoa käyttäjälle. Ja totta vie, arvoa syntyy monipuolisen viennin lisäksi myös palveluissa, hoivassa ja monenlaisissa innovaatioissa. Kyteekö tässä uuden siemen?

Minna Majaniemi kirjoitti tällä palstalla donitsitalousmallista, jolla koko taloutta ajatellaan ympäristön ja sosiaalisten realiteettien pohjalta ja Anni Marttinen puolestaan kirjoitti feministisestä taloustieteestä ja talouspolitiikasta.

Talousajattelun perusteita, sitä, mitä pidetään tärkeänä ja tavoiteltavana, on siis mahdollista ajatella uusiksi. On jo nähtävissä, että sijoittajat alkavat kiinnittää entistä enemmän huomiota ilmasto- ja ihmisoikeuskysymyksiin. Myös muut arvostukset voivat ajassa muuttua.

Voisiko tulevaisuudessa myös palkkapolitiikka muuttua? Olisiko ok, että tytöille maksetaan enemmän kuin pojille? Voi olla, ettei se tuntuisi reilulta kaikkien mielestä, mutta aivan niin kuin Sigurðssonin koripalloesimerkissä todetaan – täytyy vain ymmärtää, miten siinä voi onnistua. Se ei onnistu ilman oman tilan ottamista, aggressiivisuutta ja itsevarmuutta. Ja edelleen, jos se ei ole tavoitteena ok, miten nykytila voisi olla ok?

Katja Syvärinen

Kirjoittaja on SAK:n varapuheenjohtaja ja vasemmistonaisten valtikan jäsen