Outi Viitamaa-Tervonen

Suomi on tehnyt pitkään töitä tyttöjen ja naisten aseman parantamiseksi ja päässyt tuloksiin, joista on syytä olla kansainvälisestikin ylpeä. Tasa-arvon mallimaan mainetta tahraa kuitenkin suuri naisten ja miesten palkkaero. Emme ole lähelläkään Euroopan kärkeä. Parempaan tulokseen voidaan päästä tasa-arvoisilla tesseillä ja palkkauksen läpinäkyvyyttä lisäämällä.

Edellytykset sukupuolten palkkaeron kuromiseksi ovat meillä hyvät, koska naisten työura on jo lähes yhtä pitkä kuin miesten huolimatta naisten pitämistä perhevapaista. Naiset ovat hyvin koulutettuja ja ovat siirtyneet entistä enemmän vaativampiin tehtäviin. Halpatyöt eivät myöskään ole meillä yleistyneet samassa määrin kuin monessa muussa EU-maassa.

Kuitenkin sukupuolten palkkaero elää sitkeästi: naisten keskimääräinen ansiotaso on keskimäärin runsaat 16 prosenttia miehiä alhaisempi. Yksi selitys palkkaeroon on se, että naiset työskentelevät vahvasti naisvaltaisilla aloilla, joiden palkkataso on matalampi kuin miesvaltaisten alojen. Erityisesti kuntasektorilla on monia naisvaltaisia ammattiryhmiä, joiden palkat eivät vastaa koulutusvaatimuksia. Naisten koulutustason nousu ei ole toivotulla tavalla vaikuttanut naisten työmarkkina-asemaan ja palkkaukseen.

Sukupuolten palkkaeroa on pyritty kaventamaan muun muassa tasa-arvolain palkkasyrjintäkielloilla, työpaikan tasa-arvosuunnitelmilla ja palkkakartoituksilla sekä kolmikantaisen samapalkkaisuusohjelman toimilla. Samapalkkaisuusohjelmaa on toteutettu jo pitkään. Parhaillaan on käynnissä ohjelma 2016–19. Samapalkkaisuus käsitetään usein siten, että samasta työstä on maksettava samaa palkkaa. Tasa-arvolain velvoite kattaa myös samanarvoisen eli yhtä vaativan työn.

Jotta naisten ja miesten palkkaero kaventuisi, pitäisi naisten keskipalkkojen nousta enemmän kuin miesten. Urakehityksen tulisi tukea naisten myönteistä palkkakehitystä. Samapalkkaisuus on juuri nyt ajankohtainen asia. Käynnissä olevien työehtosopimusneuvottelujen tulos vaikuttaa suoraan sukupuolten palkkaeroon. Kilpailukykysopimuksen julkisen sektorin lomarahaleikkaukset alentavat ansioita vielä kaksi seuraavaa vuotta. Naisten palkat eivät voi tästäkään syystä jäädä sivuun vientivetoisella neuvottelukierroksella.

Tutkimusten mukaan Suomessa palkkojen määräytymisperusteet tunnetaan huonosti. Työntekijät eivät välttämättä tiedä, miten he voisivat saada palkankorotuksen tai miten oma suoritus vaikuttaa palkkaan. Palkkavertailut ovat osoittautuneet hankaliksi palkkakartoitusta tehtäessä, kun henkilöstön edustajat eivät saa palkkatietoja. Palkkauksen oikeellisuuden selvittäminen voi olla ongelmallista puutteellisten palkkatietojen takia. Kansallisesti palkka-avoimuuden lisääminen on osoittautunut vaikeaksi.

Palkkauksen avoimuuden lisääminen on ajankohtainen asia myös Euroopan unionissa. Komissio antoi jo vuonna 2014 jäsenmaille suosituksen lisätä konkreettisesti palkkauksen läpinäkyvyyttä.  Marraskuun lopussa EU:n komissio julkistaa samapalkkaisuuden toimintaohjelman 2018–19, jossa on mukana lainsäädäntöaloitteita ja muita toimenpiteitä.  Suomen kannalta olisi erityisen hyödyllistä, jos EU:sta tulisi Suomelle vetoapua palkkauksen läpinäkyvyyden lisäämisessä.

 

Outi Viitamaa-Tervonen

Kirjoittaja on juristi, sosiaali- ja terveysministeriön samapalkkaisuusohjelman vetäjä sekä STM:n hallinnonalan  JHL:n pääluottamusmies.