Muistatko kuulleesi tästä: ”Ylönen tapasi tyttöjä esimerkiksi hotelleissa ja ulkona eri puolilla, esimerkiksi Jyväskylässä ja pääkaupunkiseudulla. Sukupuoliyhteyksissä hän käytti lapsiin myös eri välineitä kuten myös käsirautoja, piiskoja ja muita esineitä. Oikeuden mukaan rikossarjassa oli kaikkiaan 28 uhria”
Todennäköisesti et. En minäkään. Koska siitä ei seurannut poliittisten irtopisteiden keruuta ja mediakohua.
Suurin osa naisista ja osa miehistä on elämänsä aikana kokenut asioita, jotka nyt on määritelty seksuaalirikoksiksi. Siksi he ovat tyrmistyneitä väitteestä, jonka mukaan turvapaikanhakijat toivat tämän Suomeen.
Samaan aikaan lapsiin ja nuoriin kohdistuneiden seksuaalirikosten käsittely kestää tyypillisesti kaksi vuotta, ylikin. Viime vuonna näitä rikoksia oli lähes 1400.
Asian kokenut ystäväni kirjoitti minulle ajatuksensa julkaistavaksi:
”Rikoksen uhriksi joutuminen on kamalaa. Kuormittavammaksi kaiken tekee tilanne, jossa uhria ja hänen omaisiaan pompotellaan sinne tänne ja oikeusprosessit kestävät liian kauan. Viranomaiset, kuten poliisi ja lastensuojelu kutsuvat uhreja perheineen tapaamisiin omiin toimipaikkoihinsa eri päivinä. Uhrin pitäisi siis kriisin keskellä jaksaa tavata useita eri viranomaisia ja puhua traumaattisesta kokemuksestaan eri viranomaisten lähtökohdista.
Perheet jäävät palveluiden viidakossa yksin.
Varmin apu löytyy Rikosuhripäivystyksestä, vaivattomammin kuin sosiaalityöstä. Myös erilaiset kriisityöntekijät ovat ensiarvoisen tärkeitä henkilöitä. Heidän apunsa ei vain millään ole riittävä, koska he toimivat tukena, eivät viranomaisina.
Jo 29.5.2015 Sipilän hallituksen strategiseen ohjelmaan kirjattiin tavoite parantaa uhrin asemaa lainsäädännöllä ja rangaistusasteikon muutoksin. Jostakin syystä oikeusprosessit lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikostapauksissa venyvät yhä jopa vuosiksi. Haavat pysyvät auki. Lapsiasianvaltuutettu otti myös asiaan kantaa 15.2.2016. Silti törkeästä lapsen seksuaalisestä hyväksikäytöstä voi yhä selvitä ehdonalaisella rangaistuksella. Minkä viestin tämä antaa uhrille?
Oulun tapauksen jälkeen kaikkien puolueiden edustajat ovat rynnänneet pahoittelemaan tapahtumia. Ministeri Mykkänen on vaatinut toistuvasti ulkomaalaislakien kiristyksistä eri medioissa. Rikosten uhrien omaiset odottavat että sosiaali- ja terveysministeri, oikeusministeri ja opetusministeri kertovat, kuinka toimenpiteet uhrien auttamiseksi saataisiin korjattua.”
Ystäväni viesti kertoo käytännössä, kuinka korjausten sijaan viranomaistoiminta on heikentynyt, käsittelyajat entisestään pidentyneet ja selvitysprosentti laskenut. Rahaa on siirretty muualle, ja voi kysyä miksi? Hävittäjiinkö? Rikoslakiin on nyt uudistusta tehdessä saatava erikoistehokas ohituskaista lapsiin ja nuoriin kohdistuneiden rikosten selvittelyyn ja jälkihoitoon.
Irma Hirsjärvi
Kirjoittaja on Jyväskylän kaupunginvaltuutettu, kansanedustajaehdokas, vas.