Sureva hahmo Sarajevon talviolympialaisten 1984 hylätyssä kelkkailukourussa. Kuva: Pirkko Kotila
Pàrlamaid nah-Alba. Se on Skotlannin alueparlamentin gaelinkielinen nimi. Parlamentti kokoontuu uudessa puusta ja lasista tehdyssä rakennuksessa Edinburghissa. Rakennuksen on suunnitellut katalonialainen arkkitehti Enric Miralles, ja hänen kuolemansa jälkeen sen saattoi loppuun italialainen arkkitehtipuoliso Benedetta Tagliabue. Rakennus on uskomattoman hieno.
Parlamenttitalon aulassa on lähes koko elokuun ajan esillä valokuvajournalismin huippuja kaikkialta maailmasta – World Press Photo -näyttely.
Kiertelen näyttelyä. Vuosi 2017 ei ollut totaalisen hirveä. Eräs kenialaisheimo on ryhtynyt suojelemaan norsuja. Kuvissa on liikuttavia pikkunorsuja, joille ihmiset ovat antaneet turvan salametsästäjiltä. Isommat norsut opettavat pienemmille, miten kieriskellä mutakylvyssä.
Mutta hirveyksiäkin riittää: tuhotut sademetsät, ilman vihollista elävä rottapopulaatio lintujen kimpussa, valkoisen äärioikeiston hengennostatus USA:n etelävaltioissa, rohingyapakolaisten hukkuneet ruumiit.
Kipua rinnassa ja sydämissä
Rankkoja ovat kuvat Kamerunista, Länsi-Afrikasta. Suvun aikuiset naiset silittävät nuorten, puberteettia lähestyvien tyttöjen rintoja pienemmiksi. Silitysrauta on alkeellinen, hellalla lämmitettävä.
Katson kipua tytön silmissä. Hänen rintansa ympäri on kääritty liina. Kuvatekstit kertovat, että perheissä tehdään näin, jotta tytöt saisivat olla hieman pitempään rauhassa miesten ahdisteluilta ja seksuaaliselta väkivallalta.
Miten kauan tämä tällainen on vielä mahdollista? Yksi ratkaisevimmista muutoksen sysääjistä on koulutus.
Maailman kaikille tytöille on taattava koulunkäynti mahdollisimman pitkän kaavan kautta siten, että opetussuunnitelmassa on myös yhdenvertaisuus-, tasa-arvo- ja seksuaaliterveysoppia!
World Press Photo -näyttelyssä on myös kummallinen kuva Ruotsista. Kuvassa on nukkuvia kosovolaispakolaisia, nuoria tyttöjä. Kuvatekstin mukaan Ruotsissa on havaittu näillä pakolaisilla sellaista mielen uupumista, että he vain nukkuvat ja nukkuvat.
Bosnian sodasta ei ole kauan
Olin kesäkuussa Bosniassa. Ajatus, että Eurooppa olisi oppinut toisen maailmansodan hirveyksistä murskaantui Jugoslavian hajoamissodissa, kuten Bosnian sodassa 1992–1995.
Sarajevon keskustassa on kansanmurhamuseo ja Srebrenica-valokuvanäyttely. Osallistuin neljä tuntia kestäneelle Sarajevo-kiertoajelulle. Kävin hävitetyssä tykistötukikohdassa. Näin Tunnel of Hopen, maanalaisen käytävän, jota pitkin kuljetettujen ammusten ja elintarvikkeiden turvin sarajevolaiset kestivät piiritystä.
Srebrenican piti olla YK:n suoja-aluetta bosniakeille. Entisessä hollantilaisten YK-joukkojen oleskelutilassa on YK-sotilaan rustaama englanninkielinen seinäkirjoitus bosnialaisesta tytöstä: ”Ei hampaita, mutta viikset ja paskan haju.” Kai häntä silti oli kiva naida.
Skotlannin parlamenttivaaleissa on 16 vuoden äänestysikäraja. Samaa toivoisin meille – ja lisää historiaa ja yhteiskuntaoppia kouluun. Ihminen ei ole ainoa eläin, joka tappaa lajitovereitaan, mutta maapallolle se on lajeista vaarallisin. Siksi tarvitsemme sivistymistä.
Pirkko Kotila
Kirjoittaja on toimittaja. Hän on toiminut Vasemmistonaisten varapuheenjohtajana ja on nyt Vantaan kaupunginhallituksen jäsen ja varavaltuutettu. Vapaa-ajallaan hän harjoittelee oboen soittamista.
https://www.facebook.com/pirkkokotilapoliitikko/