Marika Saarinen

Sukupuolieuforia kuvaa sitä tunnetta, kun on hyvä olla omassa kehossaan ja sukupuolessaan. Se on keveyttä, energiaa ja onnea. Se on meille transihmisille äärimmäisen tärkeä tunnetila, jonka kautta meidän tarinaamme ei tässä yhteiskunnassa kuitenkaan kerrota. Siitä olisi kuitenkin tärkeää puhua, jotta me transihmiset näkyisimme kokonaisvaltaisempina ihmisinä ja jotta ihmiset löytäisivät sanoja kuvaamaan itseään.

Sukupuolieuforia voi olla pidempiaikaisempi tunne tai hetken huumaa. Se voi tunteena muodostua siitä, että pääsee liikkumaan ja kokee oman kehonsa liikkeen miellyttävänä. Se voi olla läsnä, kun toiset ihmiset kohtaavat ja tunnustavat juuri siinä sukupuolessa, jota on ja jota tahtoo ilmaista. Se voi saapua, kun pääsee aloittamaan hormonihoidot ja kehon piirteet muuttuvat. Ennen kaikkea se on tunne, jonka alaisena on hyvä olla. Itselleni tämä tunne on tullut esimerkiksi saunassa ja tanssiessani, minkä vuoksi mahdollisuudet näihin arkisiin asioihin ovat tärkeitä.

Jotta sukupuolieuforia mahdollistuu arjessa, on arjelle oltava sopivat puitteet. Näitä puitteita pystyttämään tarvitaan arjen politiikkaa, jota voidaan harjoittaa niin kotona kuin töissä, niin kaduilla kuin kabineteissa. Arjen politiikka on myös ihmisoikeuspolitiikkaa, sillä jokaisella on oikeus hyvään elämään. Arkista sukupuolieuforiaa voisi edistää esimerkiksi seuraavasti:

1) Mahdollisuus liikkua tukee hyvinvointia. Tämän vuoksi on tärkeää, että kaikille on mahdollisuus päästä liikkumaan ja että kaikille on turvalliset pukeutumistilat. On annettava ja selkeästi ilmoitettava mahdollisuudesta pukeutua esimerkiksi yksikseen. Ihmisten tarpeiden huomiointi on arkista välittämistä parhaimmillaan.

2) Jotta yhteisöissä voi olla omana itsenään, ei työtä tai opiskelupaikkaa hakiessa pitäisi miettiä, kannattaako sinne hakea. Syrjinnän pelko ja itse syrjintä sulkevat mahdollisuuksia kehittää itseään ja tehdä mieluisaa työtä. Näiden mahdollisuuksien pitäisi kuulua kaikille tasavertaisesti. Jos ei ole tilaa olla sitä, mitä on, ei ole mahdollisuutta onneen.

3) Sukupuolen moninaisuuden tunnustaminen on perusta sille, että sukupuolivähemmistöön kuuluva omana itsenään arvokas yksilö tulee arjessaan tunnustetuksi ja huomioiduksi. Sateenkaarilipun ja translipun liputtaminen on symbolinen ele, joka luo tunteen yhteisöön kuulumisesta. Sukupuolen moninaisuudesta opettaminen kouluissa ja työyhteisöissä luo tilaa kuulumisen mahdollisuuksille. Yhteisöllisyys muodostuu siitä, että on tervetullut yhteisöön.

4) Suomen uuden translain valmistelussa on unohdettu transnuoret. Lapsille ja nuorille kuuluva itsemäärittelyoikeus vahvistaa nuorten minäkuvaa ja luo pohjaa hyvälle elämälle, sen epääminen hidastaa sitä heidän arjessaan. Toteuttamalla translain uudistus nuoret huomioiden on mahdollista lisätä mahdollisuuksia hyvään elämään.

Haluan lopuksi painottaa erästä asiaa. Vältin tässä kirjoituksessa suoraa mainintaa transfobiasta. En välttänyt sitä siksi, että syrjinnästä ei pitäisi puhua. Vältin sitä, jotta olisi hetken mahdollista kuvitella maailma ilman, että se määrittelee transsukupuolisuutta. Sellainen maailma on utopia, joka kutsuu itseäni toimimaan transfobiaa vastaan ja jossa transihmiset voisivat olla onnellisempia. Jotta tuollainen maailma olisi mahdollinen, pitää rakenteellista transfobiaa purkaa, sillä transfobia rajoittaa transihmisten mahdollisuuksia sukupuolieuforiaan ja hyvään elämään.

Toivon mukaan tuo utopia kutsuu myös sinut toimimaan.

Marika Saarinen
Kirjoittaja on ollut mukana laatimassa vasemmistoliiton tulevaa tasa-arvopoliittista ohjelmaa.