En muista hetkeä tai taitekohtaa elämässä, jolloin minulle olisi kirkastunut se, että olen feministi. Sanon usein, että sain feminismini rintamaidon kautta.

Lapsuudenkodissani molemmat vanhempani olivat tasa-arvoliikkeessä aktiivisia. Osallistuin äitini kanssa eduskunnassa 1980-luvun alussa päivähoitoliikkeen tempauksiin ja seurasin vierestä kun isäni oli aktiivinen miesliikkeessä ja teki töitä täysivaltaisen isyyden eteen ja mieskuvan moninaistamiseksi.

Feminismi ilmeni siis lapsuudenkodissani konkreettisina tekoina, mutta kyse oli myös asenneilmapiiristä. Meitä sisaruksia rohkaistiin kyseenalaistamaan maailmaa ja tavoittelemaan myös mahdottomimmiltakin tuntuvia unelmia.

Myös puoluetoiminnassa feminismissä ja sukupuolten tasa-arvossa on kyse asenteista, arvoista ja konkreettisista teoista – rohkaisevasta ja toivoa luovasta ilmapiiristä.

Koen, että uuden Vasemmistonaisten puhenaisen ensimmäinen tärkein tehtävä on huolehtia siitä, että pyrimme arvojen ja asenteiden kohdalla kohti yhteistä feminististä tavoitetta. Lähtökohtamme tasa-arvoisen maailman rakentamiseksi ovat usein erilaiset ja puhumme monesti eri kieltä. Tämä korostuu varsinkin sukupolvien välisessä vuoropuhelussa. Juuri siksi on tärkeää, että ymmärrämme toisiamme. Mitä feminismi minulle merkitsee? Mikä tekee Vasemmistonaisista feministisen, entä Vasemmistoliitosta? Mitä on vasemmistofeminismi? Miten oikeiston ajama feminismi eroaa vasemmistolaisesta? Entä mitä voimme oppia vasemmistolaisen feministisen liikkeen historiasta?

Vasemmistonaisten on uudistuttava. Se ei tarkoita hyvin toimivien käytäntöjen romuttamista. Mutta unelmani on, että Vasemmistonaiset profiloituisi vahvemmin ja rohkeammin uusien feminististen avausten tekijänä. Että se olisi näkyvä yhteiskunnallinen keskustelija ja kirittäisi Vasemmistoliittoa tekemään kunnianhimoista feminististä politiikkaa. Haluan puhenaisena tehdä töitä sen eteen, että Vasemmistonaiset olisi verkosto, johon yhä uusien ryhmien olisi helppo tulla mukaan ja jossa kaikkien olisi hyvä olla.

Feministinen poliittinen työ on välillä uuvuttavaa ja raskasta ja tarvitsemme puolueessa myös kotipesän, jossa on turvallista ja hyvä olla, ja josta saa solidaarisia voimia taas uusiin kamppailuihin.

Veronika Honkasalo
Kirjoittaja on Vasemmistoliiton kansanedustaja ja ehdolla Vasemmistonaisten puhenaiseksi