SV: Osittain graafista kuvailua ihmisoikeusrikkomuksista kuten naisvihasta, homo- ja transfobiasta sekä siirtolaisten tilanteesta Puolan ja Valko-Venäjän rajalla. Kuvailua myös keskeytyneestä raskaudesta ja kuolemasta.
Suomalaisten eduskuntapuolueiden naisjärjestöjen edustajat olivat tutustumassa Puolan ihmisoikeustilanteeseen ja oppimassa uutta ulko- ja turvallisuuspolitikasta Varsovassa 2.-5.11.2021. Kyse oli Puolueiden demokratiayhteistyöjärjestö Demo Finlandin demokratia-akatemian matkasta, ja itse edustin matkalla Vasemmistonaisia. Vierailimme Suomen suurlähetystössä, Etyjin demokratia- ja ihmisoikeusjärjestö ODIHR:ssa, Kansainvälisessä demokraattisten valtioiden yhteisössä (Communtity of Democracies, CoD), Demo Finlandin kumppanijärjestö Moje Panstwóssa (’Minun valtioni’) sekä EU:n raja- ja merivartiolaitos Frontexilla.
Matka oli kaikin puolin antoisa ja opettavainen. Kaikista pysäyttävimmät puheenvuorot tulivat tapaamiltamme aktivisteilta, jotka kertoivat Puolan ihmisoikeustilanteesta. Aktivistit kertoivat, että seksuaalioikeudet ovat yhä Puolassa lähinnä miesten etuoikeus; räikeimpänä esimerkkinä on tietysti aborttilainsäädäntö, jota tiukennettiin tämän vuoden alussa. Aborttioikeus toteutuu laissa vain silloin, kun raskaus on tapahtunut raiskauksen tai insestin seurauksena tai se vaarantaa vakavasti raskaana olevan terveyden tai hengen. Tulkinnanvaraa on kuitenkin aivan liikaa ja tätä alleviivaa hiljattainen esimerkki; Liian vähäisessä lapsivedessä elänyt, vaurioitunut sikiö aiheutti äidilleen raskausmyrkytyksen ja tämän kautta kuoleman. Äitiä hoitanut sairaala on saanut ansaitun kritiikkiryöpyn. Yksittäinen sairaala ei kuitenkaan ole juurisyy vaan naisvihamielinen oikeistokonservatiivihallitus.
Naiviha ilmenee myös ja yhdistyy lasten oikeuksien tallomiseeen hallituksen suhtautumisessa Istanbulin sopimukseen. Puola ilmoitti heinäkuussa 2020 irtaantuvansa lähisuhdeväkivallan vastaisesta sopimuksesta. Parlamentti äänesti irtautumisen mahdollistavan lakialoitteen (vapaasti suomennetulta nimeltään ’Kyllä perheelle, ei sukupuoli-ideologialle’) valiokuntien valmisteluun. Hallitus, erityisesti oikeusministeri Zbigiew Ziobro, on irvokkaasti kritisoinut Istanbulin sopimusta ”ideologiseksi” ja väittänyt ettei sopimus “kunnioita uskontoa tai vanhempien oikeutta kasvattaa lapsiaan”. Irtaantumisprosessin aloittaminen on tapahtunut pahimmalla mahdollisella hetkellä; varjopandemian vaatiessa maassa jopa kuolonuhreja.
Myöskään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä ei juuri ole oikeuksia Puolassa. Adoptio, avioliitto tai edes suhteen virallistaminen eivät ole tällä hetkellä realistinen haave puolalaisissa sateenkaarisuhteissa. Vihapuhetta tai viharikoksia ei tunnusteta laissa. Ja miksipä näin tehtäisiin, harjoitetaanhan vihapuhetta presidentti Andrzew Dudaa myöten. Räikeimmästä päästä HLBTIQA+ -oikeuksien loukkaamisten kirjossa on transihmisten tilanne. Riippumatta transihmisen iästä sukupuolen juridiseen vahvistamiseen tarvitaan hänen vanhempiensa lupa. Jos vanhemmat ovat kuolleet, ei mahdollisuutta juridiseen vahvistamiseen yksinkertaisesti ole.
Kuulimme myös kansainvälisessä uutisoinnissa runsaasti olleesta humanitäärisestä kriisistä Puolan ja Valko-Venäjän rajalla. Kriisi alkoi elokuun lopulla, kun Valko-Venäjän hallinnon ajamana Puolan, Latvian ja Liettuan rajoille alkoi kerääntyä kasvava ryhmä siirtolaisia, pääasiassa Lähi-idästä. Valko-Venäjän viranomaiset ovat käytännössä ajaneet heidät sinne ja Puolan sotilaat huolehtivat väkivaltaisesti siitä, että raja pysyy kiinni, pitäen nämä ihmiset nälässä, kylmässä ja vailla suojaa. Kuolonuhrien määrä oli blogin kirjoitushetkellä ainakin 10 henkeä. Tilannetta vakavoittaa entisestään se, että Puolan hallituksen määräämänä sotilaat eivät päästä siirtolaisten luo avustusjärjestöjä tai mediaa. EU on hiljattain yllättänyt ihmisoikeustoimijat ikävästi pysyessään Puolan tiukan rajapolitiikan kanssa linjassa, tyytyessään syyttämään käytännössä kokonaan Valko-Venäjää ja tämän harjoittamaa hybridivaikuttamista.
Vaikka tilanne onkin ollut jossain määrin tiedossa, niin ihmisoikeusaktivistin kertomat asiat saivat voimaan pahoin. Länsimaisena ihmisenä ahdistus tilanteesta vailla toimintaa on kuitenkin tekopyhää. Kansainvälisten yhteisöjen, kuten EU:n ja myös YK:n on pystyttävä parempaan, ja meidän kaikkien on luotava painetta suomalaisiin europarlamentaarikkoihin ja kansanedustajiin, jotta he taas vuorostaan luovat painetta ylikansallisiin yhteisöihin. Näin räikeiden ihmisoikeusloukkausten kohdalla diplomatia ei saa olla tärkeämpää kuin ihmisoikeudet eivätkä pöytätavat saa korvata moraalia. Toivon, että Vasemmiston sekä muiden puolueiden poliitikot pitävät nyt kovaa melua aiheesta, niin eduskunnan ulkopoliittisissa prosesseissa kuin europarlamentissa. On siirryttävä retorisesta politiikasta tekoihin. EU:n jäsenmaana emme voi paeta vastuuta millään tavalla ja EU:n kanta on tällä hetkellä täysi rimanalitus ihmisoikeuksien osalta. Jokainen yksilö voi myös osaltaan tukea Puolan ihmisoikeusaktivistien korvaamatonta työtä lahjoittamalla järjestöille rahaa, tai vaikka organisoimalla keräyksen. Tämän blogauksen lopusta löytyy listaa Puolassa ihmisoikeustyötä tekevistä järjestöistä.
Yksi meille puhuneista aktivisteista arvioi, että noin puolet Puolan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista ihmisistä muuttaa pois maasta ihmisoikeustilanteen takia. Huomasin ajattelevani: ”En ihmettele”. Tämä ajatus on kuitenkin epäkelpo kuvaamaan ihmisoikeuksia; Kenenkään ei voi olla pakko lähteä kotimaastaan eikä sen enempää pakko jäädä kahden valtion rajalle kylmään ja pimeään metsään. Sen kummemmin ei myöskään voi pakko olla raskaana, synnyttää vastoin tahtoaan, joutua piilottelemaan rakkauttaan, elää väärinsukupuolitettuna tai väkivaltaisessa lähisuhteessa.
Minna Sumelius
Vasemmistonaisten varapuheenjohtaja, aktivisti.
Puolassa ihmisoikeustyötä tekeviä järjestöjä:
Fundacja Ocalenie, Puolan ja Valko-Venäjän rajalla olevia siirtolaisia auttava järjestö:
Parada Rownosci, Varsovan yhdenvertaisuusparaati:
https://www.paradarownosci.eu/en/homepage/
Kampania Przeciw Homofobii, homofobian vastainen kampanja (puolaksi):
Transfuzja, transihmisten oikeuksia ajava järjestö (puolaksi):
https://www.transfuzja.org/fundacja/misja-i-statut
Aborttioikeutta puolustava järjestö Aborcyjny Dream Team (puolaksi):
https://aborcyjnydreamteam.pl/
Kongress Kobiet, Naisten kongressi (ajaa laajasti naisten oikeuksia):
https://www.kongreskobiet.pl/about-us
Nigdy Wiecej, rasismin vastainen järjestö:
https://www.nigdywiecej.org/en
Demokratiajärjestö Moje Panstwó (puolaksi):