Monet kädet jäivät kättelemättä ja toriteltat pystyttämättä, kun kuntavaalit käytiin poikkeuksellisissa olosuhteissa koronapandemian keskellä. Harva pääsi jututtamaan ehdokkaita kasvokkain ja jos pääsikin, oli välimatkaa metritolkulla ja kasvoillamme maskit ilmeitämme peittämässä. En siis ihmetellyt, kun äänestysaktiivisuus jäi matalaksi, niin valitettavaa kuin se olikin.

Kunnanvaltuustot päättävät arkemme tärkeimmistä asioista. Ne ovat mainio paikka työskennellä tasa-arvoisemman tulevaisuuden puolesta. Valtuustot päättävät esimerkiksi varhaiskasvatuksesta, esi- ja perusopetuksesta, kirjastoista, kulttuuritoimesta ja kuntatekniikasta. Kaikki sektoreita, joilla voi ja pitää tehdä feminististä politiikkaa. Tähän asti kunnanvaltuustot ovat päättäneet myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, mutta eivät enää kauaa.

Kesäkuussa eduskunta hyväksyi historiallisen sote-uudistuksen. Valtavalla lakipaketilla päätettiin siirtää vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisestä nykyisiltä noin 300 kunnalta 21 hyvinvointialueelle ja valita niille omat päättäjät sotevaaleilla.

Sotevaalien kampanja-aika alkoi jo viime kuussa. Vaalipäivä on alle puolen vuoden päästä tammikuun 23. päivä. Sen jälkeen sotevaalit järjestetään keväisin yhdessä kuntavaalien kanssa. Ehdokashankinta on jo käynnissä, mutta tietävätkö ehdokkaat mihin ovat asettumassa ehdolle tai onko tammikuussa äänestäjille selvää, mistä ovat äänestämässä? Mistä hyvinvointialueiden valtuustoihin valitut päättäjät lopulta päättävät?

Hyvinvointialueet tulevat vastaamaan alueidensa sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluista, erikoissairaanhoidosta ja pelastustoimesta. Lisäksi koulukuraattorit ja -psykologit siirtyvät kuntien palkkalistoilta hyvinvointialueille. Hyvinvointialueilla valtaa tulevat käyttämään suorilla vaaleilla valittavat valtuustot. Ne tulevat päättämään esimerkiksi, miten päivystystoiminta toteutetaan, miten neuvolat toimivat ja kuinka vanhuksiamme hoidetaan. Valtuustot päättävät myös terveyskeskusten sijainnista, lastensuojelun resursoinnista ja mielenterveyspalveluiden saatavuudesta.

Terveyserot ovat Suomessa huomattavan sukupuolittuneita. Miehet elävät naisia lyhyemmän elämän ja kokevat hyvinvointinsa sen aikana keskimäärin heikommaksi. Työikäisinä kuolleista merkittävä osa on miehiä. Transihmiset ovat huomattavasti tyytymättömämpiä terveyteensä kuin cis-ihmiset ja kokevat muuta väestöä enemmän mielenterveyden oireita. Tasa-arvoisista ja kaikille laadukkaista peruspalveluista tullaan päättämään hyvinvointialueiden valtuustoissa.

Nämä valtuustot tulevat päättämään, miten töitä tehdään maamme naisvaltaisimmilla aloilla. Vaikka monet tärkeät työhyvinvointiin ja palkkaukseen liittyvät asiat ratkotaan työmarkkinajärjestöjen pöydissä, tulevat aluevaltuustot olemaan merkittävä vallankäytön ja ennen kaikkea tasa-arvovaikuttamisen paikka sote-ammattilaisten ja siten väistämättä naisten näkökulmasta.

Joillakin alueilla on jo kokemusta pelkkiä kuntia leveämmistä hartioista, nimittäin kuntayhtymistä. Hyvinvointialueet ovat niihin nähden parannus, koska emme ole voineet valita kuntayhtymien tai sairaanhoitopiirien päättäjiä suoraan. Jatkossa sosiaali- ja terveydenhuollon päätökset tekevät henkilöt, jotka olemme äänestäneet juuri siihen tehtävään.

Hallituksen tavoitteena on, että uudistuksen myötä terveyserot tasoittuvat ja palveluja saa yhdenvertaisemmin. Tähän kannustaa myös rahoitusmalli, jolla korkean sairastavuuden alueet saavat suhteessa enemmän. Varsinaiset päätökset tehdään kuitenkin jokaisessa aluevaltuustossa.

Vaikka muste on tuskin kuivunut kuntavaalien tuloksen vahvistamisesta, odottavat sotevaalit jo nurkan takana. Ne ovat silti vähintään yhtä tärkeät. Myös sotevaaleissa voi ja pitää tehdä feminististä politiikkaa.

Aino-Kaisa Pekonen

Kirjoittaja on kansanedustaja, joka toimi sosiaali- ja terveysministerinä 2019-2021