Anni Granat

“Syrjintä on aina syrjintää”, toimittaja Marja Sannikka sanoo tiistaina julkaistussa vlogissaan ja viittaa niin sanottuun positiiviseen syrjintään. 

‘Positiivinen syrjintä’ tai oikeammin positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa sellaisia toimia, joilla edistetään jonkin ihmisryhmän tosiasiallista tasa-arvoa suhteessa muihin ryhmiin. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on päättänyt kokeilla positiivista erityiskohtelua joissakin rekrytoinneissaan tänä vuonna. Tämä tarkoittaa sitä, että ansioiltaan tasavahvojen tai lähes tasavahvojen hakijoiden joukosta voidaan valita rekrytoinnissa henkilö, joka kuuluu aliedustettuun ryhmään, kuten vammaisiin tai maahanmuuttajiin. Kyseiset ryhmät myös kärsivät tutkitusti syrjinnästä esimerkiksi työelämässä.*

Positiivisesta erityiskohtelusta säädetään laissa, eli kyse ei ole mistä tahansa päähänpistosta. Positiivista erityiskohtelua tulee käyttää suunnitelmallisesti ja siitä tulee luopua, kun tilanne on korjaantunut.

Sannikka toteaa videolla, että “mielestäni on itsestäänselvää, että ketään ei saa kohdella huonommin esimerkiksi hänen sukupuolensa, etnisen taustansa, seksuaalisen suuntautumisensa tai ihonvärinsä takia. Siksi olen hyvin hämmästynyt, että nykyään on ihan tavallista ajatella, että joitakuita voi tai jopa pitää suosia.“

Niin. Positiivisessa erityiskohtelussa ei olekaan kyse siitä, miltä asiat näyttävät yksittäisen ihmisen kokemusmaailmasta käsin. Kyse on siitä, millainen on yhteiskunta ja maailma, jossa elämme. Tällä hetkellä sekä tiedostamaton että tiedostettu rasismi, vammaisiin kohdistuva syrjintä ja naisviha elävät ja voivat hyvin. Ne vaikuttavat päivittäin lukuisten ihmisten elämään riippumatta siitä, miten kovasti haluaisimme asian olevan toisin.

Positiivisessa erityiskohtelussa ei ole myöskään kyse minkään ryhmän “syrjinnästä”. Päinvastoin positiivinen erityiskohtelu pyrkii asettamaan meidät kaikki samalle lähtöviivalle ominaisuuksistamme riippumatta. Samalla perusteella kyse ei ole aliedustetun ryhmän mielivaltaisesta “suosimisesta” jonkin toisen ryhmän kustannuksella.

Kyseessä ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta, kun joku kehystää positiivisen erityiskohtelun etuoikeutetussa asemassa olevien ihmisryhmien syrjinnäksi. Mutta miksi positiivinen erityiskohtelu herättää niin vahvaa vastustusta? En jaksa uskoa, että positiivisen erityiskohtelun vastustajat ovat oikeasti huolissaan esimerkiksi syrjinnästä – tai sitten he heräävät vastustamaan syrjintää merkillisen valikoiduissa tilanteissa.

Juuri tässä lienee homman juju: positiivista erityiskohtelua vastustetaan, koska ei oikeastaan haluta, että asiat muuttuisivat. Koska minä olen valkoinen ja vammaton, asiani ovat oikeastaan aika hyvin, enkä halua luopua etuoikeuksistani heikommassa asemassa olevien hyväksi. Toisinaan kyse on varmasti myös termin tahallisesta tai tahattomasta väärinymmärtämisestä.

Feminismin oppitunnit ovat harvoin helppoja. Ne pakottavat tarkastelemaan usein kriittisestikin omia etuoikeuksia ja sitä, kuinka paljon kukin on saanut tai saavuttanut elämässään paitsi oman työn myös esimerkiksi sen ansiosta, mihin sukupuoleen tai etniseen ryhmään on sattunut syntymään. Tarkastelun lisäksi ne pyytävät meitä myös luopumaan etuoikeuksistamme, jotta kaikki ihmiset voisivat olla keskenään aidosti yhdenvertaisessa asemassa.

Sattuman ja siihen liittyvän etuoikeuden merkitystä oman polun rakentumisessa voi olla vaikea edes ajatella saati myöntää, mikäli on tottunut ajattelemaan, että on saavuttanut esimerkiksi arvostetun aseman työmarkkinoilla vain oman työnsä ansiosta.

Sanottakoon lopuksi vielä tämä: väittämällä, että positiivisessa erityiskohtelussa on kyse eriarvoisuuden vähentämisen sijaan itse asiassa etuoikeutettujen ryhmien syrjinnästä, käännetään fokus jälleen kerran jo valmiiksi hyvässä asemassa oleviin ihmisryhmiin. Heihin, joille kaikki on alun alkaenkin ollut mahdollista – ja joita usein nimenomaan suositaan muiden ihmisryhmien kustannuksella.

Anni Granat

Kirjoittaja on Vasemmistonaisten viestintäkoordinaattori, joka on taatusti hyötynyt elämässä ainakin valkoisuudesta, cis-sukupuolisuudesta ja keskiluokkaisesta taustasta.

*Ks. esim. Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvitys afrikkalaistaustaisten kokemasta syrjinnästä (2020) ja saman viranomaisen selvitys vammaisten syrjintäkokemuksista (2016).