Tiistaina 4.6. vietettiin Toivon päivää. Havahduin silloin pohtimaan sitä, mikä merkitys toivolla on meille ihmisille tässä hetkessä.
Parhaimmillaan toivo on elämää ylläpitävä voima. Se antaa voimaa jaksaa läpi vaikeuksien, antaa uskoa synkkyyden keskelle ja luo merkityksen eteenpäin menemiselle pimeyden keskelle. Tällä hetkellä toivo on koetuksella maailmalla.
Ihmiset Gazassa ja Ukrainassa sekä muissa maailman kriisipesäkkeissä toivovat sydämestään sodan loppumista. Naiset, lapset ja kaikki viattomat siviilit sodan jaloissa ovat joutuneet syyttöminä kärsijöiksi, kun sotaherrat pelaavat omaa julmaa valtapeliään ihmiskohtaloista välittämättä. On hankalaa nähdä tulevaisuutta toivottomuuden, kivun ja kärsimyksen keskellä.
Tunnemme helposti voimattomuutta suurten inhimillisten kärsimysnäytelmien äärellä, vaikka emme olisi tapahtumien polttopisteessä. Ja jos olemme siellä, voi meidän olla hankala tunnistaa rooliamme ratkaisussa. Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja ympäristön saastuminen haastavat erityisesti nuorten ihmisen tulevaisuudenuskoa ja -toivoa.
Jokainen meistä tarkastelee elämää ja ympäröivää maailmaa helposti vain omasta asemastamme käsin. Kaiken sen yltäkylläisyyden keskellä, jossa tällä hetkellä elämme, kaikilla ei kuitenkaan ole samanlaisia taloudellisia edellytyksiä hyvään elämään. Petteri Orpon hallituksen hiljattain tekemät päätökset ovat pudottaneet 17 000 uutta lasta ja nuorta köyhyysrajan alapuolelle suureen toivottomuuteen. Köyhyysrajan alla elävät ihmiset käyvät jokapäiväistä kamppailua pitääkseen taloutensa tasapainossa ja selviytyäkseen aivan tavallisesta arjesta.
Onko todella niin, että vuonna 2024 emme kykene tekemään toivon politiikkaa? Emmekö todella pysty tukemaan ihmisiä läpi vaikeuksien ja sen sijaan, että asettelemme ihmisryhmät vastakkain toistensa kanssa? Voisimmeko mitenkään löytää sellaiset ratkaisut, että jokaisella meistä olisi uskoa ja toivoa siihen, että kyllä me pystymme yhdessä selättämään edessä olevat haasteet ja turvaamaan edellytykset hyvään elämään meistä jokaiselle.
Minä uskon, että se on mahdollista. Kyse on vain siitä, kenen ehdoilla maailmaa kehitetään. Tehdäänkö se rahanvalta ja valmiiksi hyvin toimeentulevien asema turvaten, vai onko päätöksenteon keskiössä oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja kestävä kehitys?
Tehdään yhdessä toivon politiikkaa, rakennetaan yhdessä Eurooppa, joka on reilu meille jokaiselle!
Piia Kilpeläinen-Tuoma
Kirjoittaja on EU-vaaliehdokas ja opetustoimen ylitarkastaja
www.instagram.com/poliitikko_piiakt