Jos olisin eduskunnan tasa-arvokirjeenvaihtaja, mitä kirjoittaisin? Kevään 2019 vaaleissa naisia valittiin eduskuntaan ennätysmäärä, 94 edustajaa 200:sta. Tällä joukolla olisi mahdollista viedä eteenpäin moniakin tasa-arvoa edistäviä tavoitteita, mikäli niihin löydetään yhteinen sävel. Löydetäänkö, se jää nähtäväksi.
Vuodesta 1991 toiminut naiskansanedustajien verkosto toimii puoluerajat ylittävänä yhteistyöverkostona, jonka tehtävänä on edistää tasa-arvoa tukevaa lainsäädäntöä. Olen Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän edustaja eduskunnan naisverkoston uudessa työvaliokunnassa.
Syksy käynnistyi naisverkoston saunaillalla, johon oli kutsuttu kaikki naiskansanedustajat ja eduskunnassa työskentelevät naistoimittajat. Pohdimme, onko naisten asema eduskunnassa yhdenvertainen miesedustajien kanssa, vai jäämmekö vaikkapa talouskysymyksissä varjoon? Tai kutsutaanko A-studioon aina vain yksi kiintiönainen? Entä jääkö osa vaikuttamisen paikoista mieskollegoiden täytettäviksi sen takia, että iltaisin on liian vaikeaa järjestää lastenhoitoa?
Takavuosina työelämän tasa-arvohankkeiden sekä työn ja perheen yhteensovittamisen parissa työskennelleenä olen tällä viikolla joutunut hieraisemaan silmiäni lukiessani uutisointia Suomen hallituksen naisministereistä.
Liikenneministeri Sanna Marinin työn ja perheen yhteensovittamista käsittelevä puheenvuoro oli iltapäivälehden lööpissä väännetty avautumiseksi. Opetusministeri ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson puolestaan joutui asiattomien perheenlisäysuteluiden kohteeksi ilmoitettuaan tiedotustilaisuudesta koskien tulevaisuuden suunnitelmiaan. Harmittaa molempien puolesta.
Nuoriin naisiin työelämässä ja politiikassa kohdistuu vähintään yhtä vahva raskausspekulaatio, kuin vuosikymmen sitten. Olisi hienoa, jos asetelma olisi jo mennyt eteenpäin siitä, voiko naisella olla sekä työ- että perhe-elämä, ja ettei nuorten naisten yksityiselämä mahdollisine perheenlisäyssuunnitelmineen olisi yhteiskunnan silmissä kaikkien yhteistä omaisuutta.
Entä keski-ikäisten ja vanhenevien naisten rooli työelämässä ja politiikassa, tai ylipäätään yhteiskunnassa? Onko naisten parasta ennen päiväys aiemmin kuin miesten? Arvostammeko kokemusta ja osaamista vain juhlapuheissa, vai myös arjessa, työssä ja järjestötoiminnassa?
Haluaisin tiivistää Vasemmistonaisten suhteita eduskuntaan ja päivänpoliittisiin kysymyksiin. Toivon vuorovaikutusta, kehittyvää aktiivista toimintaa ja aloitteita, joita voisimme yhdessä viedä eteenpäin.
Meillä on nyt Suomessa pitkästä aikaa hallitus, jolla on kunnianhimoisia tasa-arvotavoitteita, joita voisimme Vasemmistonaisten kanssa kirittää hyvässä hengessä.
Pia Lohikoski
Kirjoittaja on kansanedustaja ja Vasemmistoliiton puoluevaltuuston puheenjohtaja