Viime vuosina ”tradwife”-ilmiö on herättänyt paljon huomiota erityisesti sosiaalisessa mediassa. Tradwife on lyhenne sanoista ”traditional wife’’ ja viittaa naisiin, jotka omaksuvat perinteisen sukupuoliroolin kotiäitinä. He korostavat arvoja, kuten kodin ylläpitämistä, lasten kasvatusta ja miehen palvelemista perheen pääasiallisena elättäjänä.
Vaikka ilmiötä saatetaan markkinoida yksilön valinnanvapautena tai vaihtoehtoisena elämäntyylinä, se on historiallisesta näkökulmasta ongelmallinen. Se romantisoi menneitä aikakausia, jolloin sukupuoliroolit olivat vahvasti rajoittavia ja sortavia. Ensimmäinen ongelma liittyy tradwife-ilmiön tapaan kaunistella menneisyyttä. Moni tradwife-ideologian kannattaja viittaa 1950-luvun länsimaiseen keskiluokkaiseen perhemalliin, jossa miehet kävivät töissä ja naiset pysyivät kotona. Tämä aikakausi esitetään usein kultaisena aikana, jolloin perheet olivat ”tasapainossa”.
Todellisuudessa tällainen perhemalli oli saavutettavissa vain tietylle etuoikeutetulle ryhmälle, pääasiassa valkoisille keskiluokkaisille perheille. Samaan aikaan esimerkiksi vähemmistöjen ja työväenluokan naiset tekivät palkkatyötä olosuhteiden pakottamina. Lisäksi ajanjaksoon liittyi paljon sukupuolten välistä epätasa-arvoa, kuten naisten oikeudellinen, taloudellinen ja sosiaalinen alisteisuus miehiin nähden.
Historiallisesti tarkasteltuna perinteinen sukupuoliroolit ovat olleet patriarkaalisen vallan väline. Naiset sidottiin kotitalouteen, mikä rajoitti heidän mahdollisuuksiaan osallistua koulutukseen, työelämään tai poliittiseen toimintaan. Tämä malli perustui käsitykseen siitä, että naisten ”luonnollinen” paikka oli kotona, kun taas miehet toimivat yhteiskunnan aktiivisina jäseninä.
Vaikka tradwife-ilmiön kannattajat väittävät valitsevansa elämäntyylinsä vapaasta tahdostaan, heidän ideologiansa heijastaa näitä historiallisia hierarkioita. On syytä kysyä, missä määrin kyse on aidosta valinnasta ja missä määrin yhteiskunnallisten odotusten tai nostalgisten myyttien sisäistämisestä.
Toinen ongelma on tradwife-ilmiön vaikutus tasa-arvoon. Kun perinteisiä sukupuolirooleja esitetään ihanteellisena tai luonnollisena, se vahvistaa käsitystä siitä, että naiset ovat ensisijaisesti vastuussa kotitöistä ja lastenhoidosta. Tämä luo paineita myös nykyaikaisille naisille, jotka yhdistävät uran ja perheen.
On tärkeää muistaa, että nykyiset oikeudet, kuten mahdollisuus työskennellä, opiskella ja osallistua politiikkaan, eivät ole olleet itsestäänselvyyksiä vaan saavutuksia, joista on taisteltu vuosikymmenten ajan. Tradwife-ideologia uhkaa vesittää tämän edistyksen tarjoamalla romantisoidun kuvan ajasta, jolloin nämä oikeudet olivat rajoitettuja.
Lisäksi tradwife-ilmiö on usein kytköksissä konservatiivisiin ja jopa äärioikeistolaisiin liikkeisiin, jotka vastustavat sukupuolten tasa-arvoa ja monimuotoisuutta. Monet tradwife-ideologian kannattajat korostavat ”luonnollista” sukupuolijakoa ja vastustavat feminismiä, jota he pitävät uhkana perhearvoille. Tämä luo vaarallisen narratiivin, joka vastustaa sosiaalista edistystä ja pyrkii palauttamaan vanhoja rakenteita, jotka rajoittivat ihmisten vapautta ja mahdollisuuksia.
Historiallinen näkökulma on tärkeä, kun tarkastelemme tradwife-ilmiötä. Se auttaa ymmärtämään, miten perinteiset sukupuoliroolit ovat syntyneet ja millaisia seurauksia niiden romantisoinnilla voi olla.
Vaikka yksilöillä on oikeus valita oma elämäntapansa, tradwife-ilmiön taustalla oleva ideologia ei ole harmiton. Se vahvistaa patriarkaalisia rakenteita ja vaarantaa tasa-arvon, jonka puolesta on taisteltu pitkään. Siksi ilmiöön tulee suhtautua kriittisesti ja muistaa, ettei menneisyyden romantisointi ratkaise nykypäivän ongelmia, vaan pikemminkin luo uusia.
Jonna Parviainen
Kirjoittaja on alue- ja kuntavaaliehdokas Rovaniemellä, Valtikan jäsen, Lapin hyvinvointialueen toinen varapuheenjohtaja ja Rovaniemen vasemmistoliiton puheenjohtaja
Facebook: JonnaParvi
Instagram: poliitikko_jonnaparvi