Jokaisella on oltava oikeus elää elämäänsä turvassa ja omana itsenään. Vaikka vähemmistöjen oikeudet ovat osassa maailmaa menneet eteenpäin, näin ei ole tapahtunut kaikkialla. Paikoin on jopa otettu takapakkia. Tällä hetkellä Euroopassa niin sanottu antigender-liike saa valtavia tukisummia toimintarahaa kristillisiltä ja äärioikeistolaisilta tahoilta ympäri maailman, pääasiassa Yhdysvalloista ja Venäjältä. Antigender-liike on lukuisia taantumuksellisia poliittisia voimia yhdistävä liike, jonka ytimessä on ultrakonservatiiviset arvot ja tavoitteet. Liike keskittyy vastustamaan sateenkaarioikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa, mutta sillä on tiiviitä yhteyksiä myös islamofobisiin, antisemitistisiin ja muihin rasistisiin liikkeisiin.
Viha kohdistuu vähemmistöihin, ja liikkeen tarkoituksena on taistella olemattomia tuulimyllyjä vastaan, “perinteisten” perhearvojen puolesta. Antigender-liike on keksinyt itselleen kuvitteellisen vihollisen, joka on liikkeen mukaan tuhoamassa maan päältä naiset, miehet ja ennen kaikkea perinteiset perhearvot. Mitään tällaista vihollista ei tietysti ole olemassakaan. Antigender-liike tietoisesti valehtelee herättääkseen täysin absurdia pelkoa vain heikentääkseen sateenkaari-ihmisten asemaa.
Me, jotka edistämme ihmisoikeuksia esimerkiksi järjestöissä ja yliopistoissa, kohtaamme valtavaa vihaa antigender-porukalta. Meidän väitetään kieltävän sanat isä ja äiti. Emme ole vaatineet tällaista. Me olemme vaatineet, että lainsäädäntö ja palvelut tunnistaisivat perheiden moninaisuuden, eli sen, että on olemassa muunkinlaisia perheitä kuin sellaisia, joissa on cissukupuoliset isä ja äiti. Oman kokemukseni mukaan moninaisia perheitä yhdistää halu taata lapsen paras. Sama tavoite ei ole antigender-vihaporukoilla, eivätkä perheet heidän mielestään ansaitse turvallisuutta, paitsi jos perheessä on isä ja äiti.
European Parliamentary Forum for Sexual and Reproductive Rights -foorumin raportti piirtää kylmän kuvan siitä miten Euroopassa antigender-liikkeen rahoitus on noussut nelinkertaiseksi vuoden 2009 22,2 miljoonasta dollarista 96 miljoonaan dollariin vuonna 2018. Rahoittajat ovat erittäin innokkaita rahoittamaan organisaatioita ja toimijoita, jotka ajavat heidän tavoitteitaan, vaikka he eivät suoraan itse mieltäisikään kuuluvansa antigender-liikkeeseen. Ihmisoikeustoimijoilla ei ole vastaavia miljardeja euroja käytössä. Tämä myös valitettavasti näkyy. Sateenkaarioikeudet ovat Euroopassa ottaneet takapakkia. Samalla myös aborttioikeus ja muut seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeudet ovat menneet joko taaksepäin tai pysähtyneet. Puolassa 2020 aborttilakia kiristettiin, mutta nyt konservatiivien hävittyä vaalit on toivoa, että aborttilakia muutetaan ihmisoikeuksia kunnioittavaan suuntaan.
Nyt on korkea aika kääntää huolestuttava suunta. EU, Suomi ja sinun kotikuntasi tarvitsevat enemmän päättäjiä, jotka tekevät töitä yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien eteen. EU:n perusoikeusasiakirjassa sanotaan selväsanaisesti: “Jokaisella on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen”. EU:n on myös tehtävä kaikkensa, että tämä todella tapahtuu. Ultrakonservatiivisille rahavirroille on laitettava stoppi, sillä ne uhkaavat EU:n itse asettamiaan perusoikeuksia.
Kukaan ei ole kieltämässä isää ja äitiä, vaan edistämässä kaikkien ihmisoikeuksia. Me haluamme vain elää rauhassa. Se ei ole kohtuuton pyyntö.
Minna Minkkinen
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ja eurovaaliehdokas Tampereelta
Lähde raporttiin:
https://www.epfweb.org/node/837
https://www.ilga-europe.org/