Vammaisia on Suomessa ainakin 500 000. Vammaisuudesta johtuva tuen ja avun tarve on syytä erottaa iäkkään, lapsen tai sairaan tarvitsemasta avusta tai tuesta. Vammainen on yksilö ja aktiivinen toimija, ei hoidon tai hoivan kohde. Hän päättää itse asioistaan ja käyttää muitakin kuin sosiaali- ja terveyspalveluita. Vammaisten arkeen vaikuttavat samat asiat kuin muidenkin elämään.

Kaikkialla tulee noudattaa 10.6.2016 hyväksyttyä YK:n vammaissopimusta. Se painottaa yhdenvertaisuutta, esteettömyyttä, saavutettavuutta sekä vammaisten itsemääräämisoikeutta ja osallisuutta. Sen tavoitteena on yhteiskunta, jossa vammaisilla on muihin nähden yhtäläiset mahdollisuudet toimia ja vaikuttaa.

Vammaisten ei pitäisi joutua jatkuvasti taistelemaan saadakseen välttämättömän tuen ja avun. Vammaisten tarvitsemien palveluiden ongelmat tulisi kartoittaa ja korjata. Tarvitsemme asiantuntevia palveluohjaajia ja -neuvojia, selkokielistä tietoa palveluista ja niiden hakutavoista ja pysyviä päätöksiä määräaikaisten sijaan. Kuntien ja hyvinvointialueiden pitää tukea ja kuunnella vammaisneuvostoja ja potilas- ja vammaisjärjestöjä.

Vammaisten kohtaamaan syrjintään ja väkivaltaan on puututtava. Koemme valtaväestöä enemmän väkivaltaa, häirintää, hyväksikäyttöä, epäinhimillistä kohtelua ja vapauden riistoa. Koskemattomuuden suojaamme myös loukataan muita useammin. Vammaisella naisella on 2–10 kertaa suurempi riski joutua väkivallan tai hyväksikäytön uhriksi kuin muilla naisilla.

Vammaiset kohtaavat myös usein ikäsyrjintää. 65 vuotta täyttäneitä vammaisia siirretään herkästi vanhuspalveluiden piiriin. Heilläkin tulisi olla muihin nähden yhtäläinen oikeus saada kuntoutusta ja vammaispalveluita.

Vammaisten elinikäisten palveluiden kilpailuttamisesta tulee luopua. Se heikentää vammaisten hyvinvointia. Pakkomuutot ovat YK:n vammaissopimuksen vastaisia. Sopimuksessa todetaan, että vammaisen on voitava itse päättää, missä, miten ja kenen kanssa hän asuu.

Tiettyjä vamma- ja ikäryhmiä syrjivä henkilökohtaisen avun voimavararajaus tulisi poistaa vammaispalvelulaista. Rajauksen takia avustajaan ei ole oikeutta, jos ei tiedä millaista ja miten toteutettua apua tarvitsee. Henkilökohtaiselle avulle ei ole tällä hetkellä vaihtoehtoa. Ketään ei saa pakottaa toimimaan avustajan työnantajana, mutta se on mahdollistettava sitä haluaville ja siihen kykeneville.

Harva vammainen käy töissä, ja tulo- ja koulutustasomme on heikko. Onkin tärkeää edistää mahdollisuuksiamme opiskella ja työllistyä, alentaa asiakasmaksuja ja korottaa sosiaaliturvaa ja pieniä eläkkeitä.  Työhönvalmentajia pitää palkata lisää ja työtoiminnan epäkohdat pitää kartoittaa ja korjata. Ketään ei saisi pitää työtoiminnassa vuodesta toiseen, eikä kenenkään pidä joutua maksamaan siihen osallistumisesta.

Myös vammaisten lasten ja nuorten oikeuksista on huolehdittava. Heidän on saatava riittävästi tukea opintoihinsa ja voitava käydä lähikouluaan tai -päiväkotiaan. Usein he tarvitsevat tuki-, pienryhmä- ja erityisopetusta ja koulunkäynninohjaajan- ja avustajan.

Vasemmistoliitto haluaa yhdenvertaisen, esteettömän ja saavutettavan maan, jossa kaikki voivat elää hyvää elämää ja osallistua ja vaikuttaa. Vasemmistoliitto julkaisee kansainvälisenä vammaisten päivänä 3.12.2021 puolueen johdon ja vammaispoliittisen työryhmän laatiman vammaispoliittisen ohjelman.

Elina Nykyri

Kirjoittaja on vantaalainen varavaltuutettu ja vammaisaktivisti. Hän on myös vasemmiston vammaispoliittisen työryhmän puheenjohtaja, puoluevaltuutettu ja sotevaaliehdokas.