Suldaan Said Ahmed

Suomessa tapahtui noin kaksi viikkoa sitten tragedia, joka järkytti meitä kaikkia. Turun puukotus, jossa menehtyi kaksi ja haavoittui kahdeksan ihmistä.

Olen miettinyt näiden kahden viikon aikana näitä uhreja jotka menehtyivät ja uhreja jotka loukkaantuivat sekä heidän läheisiään. En voi olla miettimättä, että uhrien joukossa olisi hyvin voinut olla myös omia läheisiäni, esimerkiksi siskoni, joka perheineen asuu Turussa.

Toivon sydämeni pohjasta pikaista paranemista loukkaantuneille sekä voimia ja lämmin osanottoni puukotuksessa menehtyneiden omaisille, jotka ovat menettäneet rakkaansa.

Tässä kahden viikon aikana mieleen on noussut monia kysymyksiä, joista osaan olen saanut vastauksia, osaan en. Olen miettinyt miten tällaista on voinut tapahtua Suomessa? Miten tämän olisi voinut estää?  Miten vastaisuudessa voimme estää että tällaisia tragedioita ei enää koskaan tapahtuisi maassamme? Mieleen on tullut olisiko tätä tekijää voinut auttaa vastaanottokeskuksessa? Miksei suojelupoliisi tai muut viranomaiset olleet millään tavalla kiinnostuneita tästä henkilöstä kun vastaanottokeskuksen asukkaiden toimesta oli ilmoitettu että henkilö on vaarallinen ja radikalisoitunut? Oliko tämä viranomaisten vähäisten resurssien tai huolimattomuuden syytä? Miksei vastaanottokeskuksissa ole riittäviä mielenterveyspalveluita turvapaikanhakijoille? Kuitenkin niin moni turvapaikanhakija on traumatisoitunut kotimaansa tapahtumista esimerkiksi kidutuksesta. Pitkät odotusajat vastaanottokeskuksissa, huoli omasta ja perheenjäsenten tulevaisuudesta aiheuttavat myös valtavaa stressiä. Näiden lisäksi kielteisen turvapaikkapäätöksen saaminen tekee ihmisestä alttiin päihteiden väärinkäytölle, rikollisuudelle ja radikalisoitumiselle. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää varmistaa, että vastaanottokeskuksissa on mielekästä tekemistä ja kattavat mielenterveyspalvelut. Kotoutuminen pitää aloittaa jo vastaanottokeskusvaiheessa.

Turun puukotuksen kaltaisten tragedioiden jälkeinen arvojohtajuus on sitä että kansa yhdistetään eikä päinvastoin. Pelottelu ja vihan lietsominen eivät ratkaise mitään. Suomessa on monia rodullistettuja suomalaisia, jotka taistelevat päivittäin olemassaolonsa puolesta ja siitä että heidät nähdään suomalaisina riippumatta heidän ihonväristään. Kun kahvilassa tarjoilija alkaa puhumaan englantia ja vastaan suomeksi, tarjoilija pahoittelee hämmentyneenä luulleensa minua turistiksi. Nämä ovat pieniä juttuja jotka menevät inhimillisten erheiden piikkiin. Vaarallista kehitystä on se että sisäministeri, jonka alla poliisi toimii, jakaa suomalaisia kahtia ”suomalaisen näköisiksi” ja ”ulkomaalaisen näköisiksi”. Jos rikokseen syyllistyneiden tuntomerkkejä halutaan kuvailla medialle voidaan käyttää sanoja ”vaaleaihoinen” tai ”tummaihoinen”? Suomalaisuutta ei voi määritellä ihonvärin tai muun ulkonäköön liittyvän ominaisuuden perusteella. Piste.

Ministereitä pitäisi kotouttaa tähän 2017 luvun Suomeen jos he näkevät suomalaisuuden ihonvärinä.

Suldaan Said Ahmed

Kirjoittaja on sydämeltään kontiolahtelainen Helsingin kaupunginvaltuutettu.