Arki on alkanut kaikilla – myös yksinhuoltajaperheillä. Se tarkoittaa loputonta jonglöörausta oman työn, päiväkodin/koulun ja kotitöiden välillä, laskuvuorten keskellä. Yleisen hintatason nousu viimeisen vuoden aikana on vaikeuttanut erityisesti yksinhuoltajaperheiden elämää. Palkkataso ja Kelan tuet eivät ole nousseet samassa tahdissa hintojen kanssa. Köyhyysaste on noussut yksinhuoltajaperheissä 5,8 %, ollen nyt 22,3 %. Kahden aikuisen perheessä köyhyysasteen nousua on ollut vain 1,4 %. Kahden aikuisen perheiden köyhyysaste on 5,5 %. Lähes joka neljäs yksinhuoltajaperhe elää köyhyysrajan alapuolella. Jopa jäätelöpallot kioskista voivat olla yksinhuoltajalle liian kalliita.
Uusi oikeistolainen hallitusohjelma lupaa kylmää kyytiä yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleville. Suunnitellut asumistuen leikkaukset ja työttömyysturvan lapsikorotusten poisto lisäävät erityisesti yksinhuoltajaperheiden ahdinkoa, jopa useilla sadoilla euroilla kuukaudessa. Veronkevennykset ja verotuksen lapsivähennys eivät kompensoi näitä tukien leikkauksia millään tasolla.
Yksinhuoltajaperheiden köyhtymiseen on puututtava, eikä näiltä perheiltä saa leikata enää yhtään lisää. Lisäksi naisvaltaisten alojen palkkoja on nostettava ja työoloja kohennettava, jotta myös yksinhuoltajaäiti (n. 85 % yksinhuoltajista naisia) pystyisi elättämään perhettään. Yksinhuoltajan tilanne on usein taloudellisesti hankala, koska elatusta olisi lasten hoitamisen ohella tienattava kahden aikuisen edestä. Jo yhdenkin lapsen elättäminen on hyvin kallista, saati useamman. Lapsilisän yksinhuoltajakorotus on 63,30 e/kk ja Kelan elatustuki on 186,98 e/kk. Nämä eivät riitä korvaamaan toista aikuista taloudellisesti. Hallitusohjelmassa kuitenkin pyritään estämään vientialojen korotuksia isommat korotukset, mikä estää naisvaltaisten matalapalkka-alojen palkkaeron kaventamisen suhteessa miesvaltaisiin vientialoihin. Lisäksi aikuiskoulutusrahan poisto estää monen yksihuoltajan uudelleenkouluttautumisen parempipalkkaiseen työhön.
Hintojen nousu näkyy myös lasten harrastusmaksuissa, ja yhä useampi yksinhuoltajaperheen lapsi joutuukin lopettamaan harrastuksensa. Lasten harrastuksiin tukia myöntävät järjestöt saavat jatkuvasti lisää avustuspyyntöjä. Hallitusohjelmassa oleva Suomen harrastusmalli takaa maksuttoman tai edullisen harrastamisen koulupäivän yhteyteen. Matalan kynnyksen harrastamismahdollisuudet ovat tärkeitä, mutta sen avulla ei pienituloisten perheiden lapsille kuitenkaan taata mahdollisuutta harrastaa tavoitteellisesti urheiluseuroissa, musiikkiopistoissa jne.
Jotta perheet olisivat tasa-arvoisemmassa asemassa myös taloudellisesti, tulee tasa-arvoiseen erovanhemmuuteen pyrkiä vahvasti kaikin keinoin. Elatusrahojen tienaamisen ei tule olla vain isien etuoikeus. Yksinhuoltajankin on voitava hengähtää ilman jatkuvia lastenhoito- ja taloushuolia. Lasten vuoroasuminen molempien vanhempien luona tulisi määritellä normiksi vanhempien erotilanteissa.
Yhden vanhemman perheet muodostavat lähes neljänneksen kaikista Suomen lapsiperheistä. Kyse ei ole pienestä vähemmistöstä, vaan erittäin suuresta määrästä vanhempia ja lapsia, joiden etu pitäisi ottaa huomioon kaikessa päätöksen teossa. Aidosti välittävässä Suomessa näin kuuluu tehdä.
Kirjoittajat ovat Vasemmistonaisten hallituksen jäsen ja varajäsen.
Petriina Punna, FM, omavalmentaja, yksinhuoltaja, Vantaa
Elina Wallin, KM, päivänkodin johtaja, yksinhuoltaja, Helsinki