Saila Ruuth
Mikä yhdistää useimpia tasa-arvovääntöjä kuten kotihoidon tukea ja prostituutiota? Se, että niistä puhuttaessa monilla on vaikeuksia erottaa ilmiöihin liittyvien yhteiskunnallisten rakenteiden kritisoiminen ilmiötä edustavien yksilöiden kritisoimisesta.
Jos sanon, että kotihoidon tuki on huono järjestelmä, sillä se lisää miesten ja naisten eriarvoisuutta työelämässä, en tarkoita, että kotihoidon tuella kotona olevat naiset olisivat tyhmiä ja syypäitä työelämän tasa-arvo-ongelmiin.
Tarkoitan sitä, että kotihoidon tuki on sosiaaliturvaetuus (rakenne), jota käyttävät käytännössä vain naiset. Se johtuu esimerkiksi siitä vallitsevasta käsityksestä (rakenne), että nainen on miestä kyvykkäämpi hoitamaan lapsia. Lisäksi se johtuu esimerkiksi siitä, että naisen palkka on monesti pienempi kuin miehen (rakenne), joten perheissä katsotaan, että juuri naisen kannattaa jäädä pois töistä. Ja johtuu se siitäkin, että työelämässä ei olla vieläkään täysin hyväksytty sitä, että myös isät voivat hoitaa lapsiaan ja jäädä pois töistä sen takia (rakenne).
Lopputulos on joka tapauksessa se, että työnantajat palkkaavat vakituiseen työsuhteeseen mieluummin miehen kuin naisen, sillä pelkäävät naisen kanssa joutuvansa äitiyslomasijaisrumbaan. Jos äidillä ei ole työpaikkaa, johon kotihoidon tuelta palata, ja kotona on kulunut jo useampi vuosi, ei uutta työtä ole järin helppoa enää saadakaan. Näin kotihoidon tuesta muodostuu kestoaan kauaskantoisempi köyhyysloukku, joka näennäisestä sukupuolineutraaliudestaan huolimatta käytännössä köyhdyttää juuri naisia. Sukupuolittunut rakenne siis.
Yhteiskunnallinen rakenne on asia tai ilmiö, joka rajoittaa tai helpottaa ihmisten toimintaa. Tämä rajoittava tai helpottava voima voi olla jopa pakottava. Ja hirveän usein rakenne on niin itsestäänselvä, ettei sen olemassaoloa ja vaikutusta edes tajua ja tunnista.
Rakenne voi olla konkreettisimmillaan esimerkiksi sosiaaliturvajärjestelmä. Rakenne voi myös olla abstraktimpi, kuten ihmisten jakamat käsitykset siitä, mikä on sopivaa, oikein ja tavoiteltavaa. Edelleen, rakenne on yhteiskunnallisia asemia, kuten luokka, ikä tai sukupuoli, joiden mukaan yhteiskunnassa jaetaan resursseja ja syntyy valtasuhteita.
Tärkeintä rakenteisiin liittyen on ymmärtää, että kukaan ei tee valintoja ”omasta vapaasta tahdostaan”. Sellaista kuin vapaa tahto ei ole olemassakaan. Kukaan ei elä tyhjiössä, vailla kosketusta ympäröivään yhteiskuntaan ja omaan aikaansa eli yhteiskunnallisiin rakenteisiin.
Yhtä oleellista kuin rakenteiden ja niiden voiman tiedostaminen, on sen muistaminen, että rakenteita voidaan muuttaa. Rakenteet muuttuvat jo sillä, että rajoittavia normeja ja odotuksia aletaan kyseenalaistaa ja niitä ruvetaan rikkomaan. Rakenteita muutetaan myös aktiivisella työllä ja vaatimalla yhdessä parempaa. Näin säädetään lakeja, hankitaan oikeuksia ja murskataan lasikattoja. Ei odotella, että herra(t) antaa vaan taistelemalla hankitaan vaikkapa äänioikeus tai pääsy korkeakouluun. Muutetaan maailmaa.
Joidenkin onnekkaiden elämää ja asemaa rakenteet helpottavat. He ovat ehkä syntyneet vauraaseen maahan, hyvätuloiseen perheeseen, sopivaan sukupuoleen, ei ole asemaa kyseenalaistavaa ihonväriä, ei sairautta eikä harmia. Heillä ei ole ainoastaan vapautta käyttää etuoikeutettua asemaansa tehdäkseen maailmasta tasa-arvoisemman, vaan heillä on velvollisuus siihen.
Saila Ruuth
Kirjoittaja on Vasemmistonaisten puhenainen.
Alkuperäinen versio tekstistä julkaistu Pippuri-lehdessä 4/2012.