Pohjois-Irakin Kurdistanissa on 25.9. määrä järjestää kansanäänestys alueen itsenäistymisestä. Äänestykseen kiteytyy paljon alueella pitkään jatkuneita ongelmia, mistä johtuen se on monitahoinen kysymys.

Kurdikysymys (eli kurdinkielisten syrjintä ja luokittelu kakkosluokan kansalaisiksi) on vuosikymmeniä kestänyt ongelma, josta on seurannut paljon tragedioita. Irakin keskushallinnon voimasta riippuen maan kurdienkielisten ja muiden vähemmistöjen sortaminen on vaihdellut, ja mikäli keskushallinto vahvistuu, voi sorron määrä tulevaisuudessa taas lisääntyä.

Kansainvälisessä yhteisössä kurdikysymystä on valitettavasti edustanut kurdinationalismi. Kurdinationalistisessa politiikassa etusijalla eivät ole koskaan olleet ihmiset tai ihmisarvo, kuten nationalismissa eivät yleensäkään. Yksi liikkeen kuvottavimpia lähtökohtia on, että henki tulisi uhrata ”isänmaan” puolesta.

Maailmalla väitetään usein, että itsenäisen Kurdistanin esteenä ovat alueen valtiot. Tämä pitää toki paikkansa, mutta Irakissa vielä suurempi este itsenäisen Kurdistanin tiellä on ollut kurdinationalismi, jonka tavoitteena on aina ollut mukaanpääsy valtaan. Tämä on korostunut viimeisen neljännesvuosisadan aikana, jolloin Irakin Kurdistania on hallinnut kaksi kurdinationalistista puoluetta. 2000-luvulla puolueet ovat lisäksi saaneet tärkeitä virkoja Irakin keskushallinnosta, presidenttiä myöten. Taistelut ja konfliktit maan keskushallinnon kanssa ovat koskeneet juuri valtaan pääsyä, minkä kurdinationalistisen liikkeen johtohahmot ovat muistelmissaan myöntäneet suoraan. Lisäksi kurdinationalismi on käyttänyt Kurdistanin epävakaata tilannetta oman valtansa lujittamiseksi, ja tekosyynä uudistusten vastustamiseksi ja sortoon turvautumiseksi. Kurdinationalistipuolueet ovat tylysti sivuuttaneet asukkaiden vaatimukset toteamalla että on priorisoitava ”vihollisilta” suojautumista. Vallanpitäjät eivät ole kantaneet vastuuta olemattomista julkisista palveluista tai vuosia jatkuneesta virkamiesten palkkojen maksamatta jättämisestä, vaan vastanneet asukkaiden valituksiin toteamalla, että ratkaisu on Bagdadissa.

Itsenäinen Kurdistan ei ole kurdinationalismin agendalla. Se on tosin käyttänyt itsenäisen Kurdistanin kysymystä painostuskorttina keskushallintoa vastaan. Nationalismin perimmäinen tavoite on kuitenkin valtaanpääsy ja omaan kansaan kuuluvien porvareiden luominen, missä kurdinationalistiset liikkeet ovat onnistuneet. Yleensä se on vaatinut oman valtion perustamista, mutta Kurdistanissa nationalistiset liikkeet ovat jo pitkään olleet yksinvallassa, ja alueella asuu kymmeniä dollarimiljardöörejä ja tuhansia miljonäärejä. Siksi oma valtio on kurdinationalistisille liikkeille tarpeeton tavoite, ja ne ovat vastustaneet itsenäistä Kurdistania myös voimakeinoin: vuonna 2000 toinen nationalistipuolueista hyökkäsi aseellisesti vasemmistolaista puoluetta vastaan joka vaati kansanäänestystä itsenäisyydestä, ja kielsi sen toiminnan.

Länsimaiset mediat puhuvat usein kurdivaltiosta, kuten kurdinationalismikin. Kurdivaltiolla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä itsenäisen Kurdistanin kanssa. Kurdivaltio, jonka perustuslakiin kirjattaisiin sen olevan kurdien valtio, tietäisi sortoa ja syrjintää, ja kaikki joille annetaan muu identiteetti kuin ”kurdi” joutuisivat kakkosluokan kansalaisiksi. Sen sijaan itsenäinen Kurdistan kaikille sen alueella asuville kansallisuudesta riippumatta voisi olla ratkaisu. Irakin Kurdistanin itsenäistyminen voisi avata tien, jolla ennaltaehkäistään suurempia tragedioita ja päästään samalla eroon kurdinationalismin vallasta ja tavasta hyväksikäyttää epävakaata tilannetta Kurdistanin asukkaita vastaan.

Ensi maanantain kansanäänestykseen on kuitenkin saatava ulkopuolisia tarkkailijoita ja vallanpitäjien on sitouduttava toimimaan äänestystuloksen mukaisesti. Lisäksi on estettävä kurdinationalismin pyrkimys käydä kansanäänestyksellä kauppaa keskushallinnon kanssa ja käyttää eroa Irakista painostuskorttina neuvotteluissa keskushallinnon kanssa. Vaikka vastustan kansallisvaltioita ja pyrin maailmaan, jossa ei ole maiden välisiä rajoja, olisi Irakin Kurdistanin itsenäistyminen tämänhetkisessä tilanteessa tärkeä askel kohti alueella tarvittavaa ratkaisua.