Jalkapallokausi 2015 – 2016 tullaan muistamaan hienoista jalkapallosaavutuksista. Lajia leimannut ennennäkematön korruptio, jättimäiset bisnekset, sopupelit ja sen sitominen rahaan saivat osaksi väistyä.

Jalkapallosta oli jo ehtinyt tulla täyttä bisnestä, jossa pyöri valtavasti rahaa muun muassa Persianlahden sheikeiltä. Eniten rahaa sijoittaneet ja panostaneet olivat tottuneet voittamaan, ja bisnes meni jalkapallon edelle.

Leicester City:n valioliigan voitto ei kuitenkaan ollut tätä, vaan paluuta urheiluun. Vaatimattomampi joukkue pisti jauhot suihin miljardööreille, jotka suuria summia panostaneina odottivat voittoa. Leicesterin voitto antoi toivoa siitä, ettei ainoastaan raha ratkaise jalkapallossa.

Jalkapallon EM-kisoihin mukaan pääsivät myös sellaiset joukkueet joita pidetään heikkoina tai jopa heittopusseina, kuten Albania, Islanti, Pohjois-Irlanti ja Wales. Samalla suurjoukkueista esimerkiksi Hollanti joutui väistymään. Tätä juuri jalkapallo kaipaa, vahvempien haastamista ja lisäväriä kisoihin kun mukana eivät aina ole samat vanhat joukkueet.

Olympialaisissakin nähdään yllätyksiä, kun kisojen jalkapallo-otteluihin ylsivät esimerkiksi Irak ja ensimmäistä kertaa Fidži, sekä naisten puolella Zimbabwe. Tämä antaa mukavaa lisämaustetta kisoihin, ja varsinkin Irakissa olympialaisia tullaan seuraamaan uudella innolla. Maassa, jossa ilonaiheita on ollut viime vuosikymmeninä vähän, tuo urheilu paljon kaivattua vaihtelua.

FIFA:n vuosia kestäneen laajan korruption paljastuminen ja  korruptoituneiden henkilöiden syrjäyttäminen vaikutusvaltaisista asemista ei vielä täysin tukahduta likaista peliä, mutta antaa ainakin varoituksen tuleville FIFA-vaikuttajille. Paljastukset olivat tärkeitä ja auttavat toivottavasti jatkamaan lajin puhdistamista korruptiosta.

Kokonaisuudessaan kausi 2015 – 2016 on tuonut jalkapalloon paljon positiivisia ja tervetulleita yllätyksiä, jotka antavat uskoa että laji säilyy niin suurenmoisena kun se oikeasti on.

Nyt kun vielä käynnistettäisiin kampanja joka pyrkisi perumaan Qatarin MM-kisaisännyyden, puhaltaisivat urheilun uudet tuulet oikein kunnolla. Qatarissa kisarakentaminen on vienyt toistaiseksi tuhansien siirtotyöläisten – oikeastaan orjien – hengen, mitä ei tule sallia koskaan ja vielä vähemmän urheilun nimissä.