Suomen poliittisessa kentässä tapahtuu niin hurjan nopeasti uusia käänteitä, että ulkopuoliset tarkkailijat saattavat toivoa hidastusta tapahtumiin. Tilanteet menevät niin nopeasti ohi, että unohdetaan monia olennaisia asioita lähihistoriasta. Tosiasioiden palauttaminen mieleen tässä vaiheessa olisi tärkeää toiminnan aitouden ja vilpittömyyden arvioimiseksi.

Erilaisiin arvoihin vedoten Perussuomalaisia ei haluttu mukaan hallitukseen, mikä johti puolueen eduskuntaryhmän kahtiajakautumiseen ja Uusi vaihtoehto -nimellä kulkevan toisen puoliskon jatkamiseen hallituksessa. On syytä kurkista lähihistoriaan.

Keskusta, Kokoomus ja Timo Soini eivät olleet Perussuomalaisten uuden puheenjohtajan valinnassa täysin sivullisina. Viimeisen kahden vuoden aikana näiden johtama hallitus on harjoittanut politiikkaa, joka on johtanut luokkaerojen syventymiseen ja yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa olevien oikeuksien kaventumiseen. Lisäksi vastakkainasettelupolitiikalla onnistuttiin esittämään, että ongelmat ja haasteet johtuvan muun muassa maahan muuttaneista, jotka kilpailevat samoista työpaikoista kuin Suomessa syntyneet ja heikentävät sosiaaliturvaa. Tiukempi turvapaikkapolitiikka kaikkine kiristyksineen ja rajoituksineen antoivat oikeutuksen ja voimaa maahanmuuttovastaisuudelle. Eikö siis ollut odotettavissa, että osittain myös tällaisen politiikan seurauksena jossain vaiheessa tämä maahanmuuttovastaisuus järjestäytyy vielä laajemmin? Harjoitettu politiikka oli ainakin epäsuorasti yksi tekijä Perussuomalaisten uuden puheenjohtajan valintaan.

Perussuomalaiset Timo Soinin johdolla oli hallituksessa Keskustan ja Kokoomuksen kumppanina. Sinä aikana vihapuhe ja ei toivottu retoriikka maahanmuuttajia ja pakolaisia kohtaan lisääntyi ja hallituksen reaktio tätä vastaan ei ollut missään vaiheessa kehumisen arvoinen. Se oli pikemminkin vihreän valon näyttämistä linjalle, joka nyt johtaa Perussuomalaisia.

Sen suuntaista retoriikkaa ovat käyttäneet muutkin oikeistopuolueiden johtohahmot. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi viime vuoden valtiopäivien avajaisissa, että pakolaisten annetaan kulkea Euroopassa liian helposti, ja Jyrki Katainen vuonna 2010 pääministerinä totesi, että maahanmuuttokriittisyyttä ei pidä leimata rasismiksi ja eikä Suomella tulisi olla vetovoimatekijöitä turvapaikan hakemiseen. Jos tämä ei ole kyseisen linjan hyväksymistä, niin ei se ainakaan heikennä sitä. Muissa oikeistopuolueissa on ollut jatkuvasti pyrkimys miellyttää perussuomalaisten nykyjohdon kannattajia ja kilpailla heistä.

Ei sovi unohtaa kokoomusnuorten tavoiteohjelmaa vuodelle 2014. Ainakin Ilkka Kanervan mielestä Halla-aho näytti harrastelijalta näiden kannanottojen rinnalla. Keskustelu tavoiteohjelmasta katosi nopeasti ja kyseisen ohjelman kasvot istuu nyt eduskunnassa Kokoomuksen riveissä.

Timo Soinia on ehditty ikävöidä, vaikka hän on ehtinyt olla vain muutaman päivän poissa puheenjohtajapaikalta. Kieltämättä Soinin ja uuden puheenjohtajan politiikka eroavat toisistaan. Soinilla on monipuolisemmin asioita agendallaan, uudella puheenjohtajalla maahanmuuttopolitiikka on ylitse muiden, jos ei ainoa teema asialistallaan. Soini on kuitenkin paljon velkaa menestyksestään tälle Perussuomalaisten uuden puheenjohtajiston linjalle. Jytky, kannatuksen nousu ja pääsy hallitukseen johtuu pitkälti tämän linjan suosimisesta ja pitämisestä alaisuudessaan.

Eikä Perusuomalaisten entinen johtokaan ole suhtautunut heihin kuin vieraisiin, vaan on aina puolustanut kyseisen linjan touhua, josta he ovat on selvinneet aina helposti. Soini muun muassa kuvasi puolueen kansanedustajista ja aktiiveista perustettua Sisu-järjestöä maamies- ja metsästysseuraksi. Eduskuntavaalien alla Perussuomalaisten ohjelma oli tämän linjan valmistama ja Soinin hyväksymä. Moni muu vastaava esimerkki viittaa siihen, että tämän linjan tekemiset ja kannanotot ovat olleet hallituspuolueiden tiedossa. Eli nyt vetoaminen erilaisiin arvoihin on vähintäänkin kyseenalaista.

Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja oli siis pelastus hallitukselle, jotta se voisi näyttäytyä inhimillisempänä ja tehdä pesäeron Perussuomalaisten uuden puoluejohdon linjan kanssa. Toivon, etteivät hallituskumppanit noin paljon luottaisi ihmisten heikkoon muistiin. Tapahtumista ei ole niin kauan. Uskottavuutta olisi voinut olla, jos he olisivat aiemmin suhtautuneet joihinkin tämän linjan touhuihin vakavammin. Lähihistorian tapahtumien perusteella hallituspuolueet voi nähdä enemmänkin Perussuomalaisten uuden linjan kumppanina kuin se vastustajina.

Kaikesta huolimatta se, että Keskusta, Kokoomus ja Soini eivät ole valmiita virallisesti samaan hallitukseen Perussuomalaisten uuden johdon kanssa on hyvä ele ja positiivinen asia, vaikkakin antaa uudelle Perussuomalaisten johdolle mahdollisuuden esiintyä kaltoin kohdeltuna, jota he voivat hyödyntää tulevissa vaaleissa. Sankarillisuuden tunnustusta tai kasvonpesua hallituspuolueet eivät kuitenkin ansaitse, vaan enemmänkin muistutusta heidän osallisuudestaan siihen, johon nyt yrittävät näyttää vastustavan.

Ei kävisi sellaista yhteiskuntaa kateeksi, missä Keskusta, Kokoomus ja Soini toimivat inhimillisemmän arvojen ja politiikan puolustajina.