Maailmaan on vakiintumassa yhä vahvemmin tilanne, jossa ikävät ja surulliset tapahtumat katoavat nopeasti näkyvistä. Eivät sen vuoksi, että niiden vaikutukset olisivat loppuneet tai niihin olisi löytynyt lääkkeitä, vaan koska kiinnostus ja kysyntä häviävät.

Aleppon jatkuvat rajut pommitukset tuhosivat kaupungin rauniotkin. Silti hävitetty Aleppo ja siellä vuosia pommitusten ja sisällissodan keskellä asuneet sadat tuhannet ihmiset ja heidän kohtalonsa eivät ole enää puheenaiheena, ainakaan asian vaatimalla tavalla.

Liekit Aleppon pommitusten jäljiltä peittävät vieläkin kaupungin taivaan, taistelut eivät ole vielä ohi ja asukkaiden kohtalot ovat epäselviä, kun Mosuliin on hiljaa syntymässä uusi Aleppo. Lähes kolme kuukautta sitten aloitetusta ”Mosulin vapauttamisoperaatiosta” on tulossa tragedia, jota käsittelin aiemmin blogikirjoituksissani ja jonka pelkäsin toteutuvan.

Alueelta tihkuneet harvat tiedot ovat hyvin järkyttäviä: miljoona asukasta on yhä taistelujen keskellä ja osapuolet ennakoivat taistelujen muuttuvan raskaammiksi; kymmeniä tonneja pommeja on jo kohdistettu kaupunkiin; menehtyneiden taistelijoiden ja siviilien hajut leijuvat ilmassa; ihmisoikeusjärjestöt syyttävät myös hyökkääjiä terrorismista ja umpimähkäisistä taposta.

Mosul on miljoonakaupunki eikä aavikko joten voimme vain kuvitella, millaiset jäljet kaupungissa on kymmenien tonnien pommien seurauksena. Ja tämäkään ei vielä riitä hyökkääjien komentajalle, vaan hän lupaa vielä suurempien taistelujen olevan vielä edessä. Saarroksissa ja taistelujen keskellä olevat siviilit eivät saa apua eivätkä arkipäivän hyödykkeitä. Pelätty eri uskonnollis- ja etnisryhmien välisten konfliktien syventyminen on jo alkanut. Nyrkkisääntö, että siviilit maksavat konflikteissa suurimman hinnan, toteutuu tässäkin tapauksessa.

Yleensä tämän kaltaisissa tragedioissa monet ihmisarvoja arvostavat järjestöt ovat aktiivisesti mukana vaihtoehtoineen ja laittavat kaikkensa likoon tragedian estämiseksi, ja syyttävät samalla valtamedioita tapahtuman vähättelystä ja väärien tietojen antamisesta. Aleppon ja varsinkin Mosulin kohdalla näin ei kuitenkaan ole käynyt. Voimattomuuden tunne on ollut niin valtava, että joissain määrin media on ollut paremmin esillä. Esimerkiksi Helsingin sanomat kirjoitti Mosulin tapahtumista hyvän pääkirjoituksen (29.11.) ja tarkan raportin (24.12.). Tragedian syntymistä ja syventymistä vastustavaa massaa sen sijaan ei ole näkynyt.

Voima, joka koostuu aktiiveista ja tahoista, jotka välittävät ihmisistä, vapaudesta ja tasa-arvosta, on ainoa joka voi saada muutoksen näihin tapahtumiin. Ennemmin tai myöhemmin vain tämän toimesta saadaan nykymeno pysäytettyä ja haluttu muutos aikaan. Ja mitä myöhemmäksi ne venyvät, sitä suurempi ihmismäärä kärsii politiikan seurauksesta, johon he itse eivät missään nimessä ole syypäitä ja joka ei ole heidän valintansa. Suurvallat ja niiden kumppanit ovat osoittaneet, että heidän ratkaisukeinoillaan haetaan muita intressejä eivätkä ihmisarvot ole etusijalla.