Muutaman kuukauden pituiseksi kaavailtu operaatio Mosulin ”vapauttamiseksi” ISISistä venyikin yhdeksän kuukauden mittaiseksi, ja taisteluja käydään yhä. ”Vapauttajat” juhlivat voittoa samaan aikaan kun kaupunki on lähes tuhottu maan tasalle, kymmenet tuhannet siviilit ovat menettäneet henkensä ja sadat tuhannet joutuneet pakolaisiksi, ja asuminen kaupungissa näyttää mahdottomalta.

”Vapauttajat” yrittävät näyttää, että haastavimmat ajat ovat ohi nyt kun ISIS on kukistettu. Todellisuudessa Mosulissa ovat luvassa vielä vaikeammat ajat, kun koalition osapuolet ryhtyvät välienselvittelyyn. Erimielisyydet olivat suuria jo ennen taisteluja sekä niiden aikana, eivätkä ne näytä ainakaan vähentyneen taistelujen laannuttua. Lisäksi etnisten ja uskonnollisten ryhmien väliset konfliktit ovat vaarassa yltyä ylimmilleen. Kostonkierre on jo alkanut ja kaikki, joiden otsaan on isketty ”sunnileima”, ovat hengenvaarassa.

Kyseessä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun jonkin alueen tuhoamista kutsutaan vapautukseksi. Afganistan ja Irak ovat eläviä esimerkkejä maista, jotka on vapautuksen nimissä muutettu jatkuvien taistelujen, räjähdysten ja äärimmäisten julmuuksien kentiksi. Siviilit elävät jatkuvasti taistelujen ja turvattomuuden keskellä, ja toivo paremmasta tulevaisuudesta alkaa haihtua. Tämä on valitettavasti johtanut siihen, että moni ilmaisee avoimesti kaipaavansa entisiä diktatuurin aikoja. Nykyiset vallanpitäjät ovat siis toimineet entisten hirmuhallitsijoiden kasvojenpesuna.

Järjetöntä on myös se, että ”vapauttajien” joukossa on tahoja, jotka olivat itse joko suoranaisesti tai epäsuorasti mukana perustamassa tai vahvistamassa ISISiä, tai jotka ovat itse verrattavassa ISISisiin. Hashd al-Shaabin julmuudet eivät ole muuta kuin poliittisen shiia-islamin ISISiä. Voitonjuhlaan osallistuvat myös mm. Iranin islamilainen hallitus, joka on teloittanut lähes yhtä paljon ihmisiä kuin Mosulin kokoisessa kaupungissa on asukkaita sekä Venäjä, joka on ilmaiskuillaan tappanut valtavasti siviilejä Syyriassa.

Mosulin tuho oli järkyttävä tragedia, joka kuitenkin ohitettiin ilman suurempaa huomiota tai jota – mikä  vielä pahempaa –  pidetään menestyksekkäänä saavutuksena. Toisin kuin yritetään esittää, veriteot eivät ole vielä tyrehtymässä vaan ankarat koettelemukset odottavat siviilejä edelleen, ellei pysäytetä.  Pelko uudesta ISISistä on todellinen. Sellainen ei kuitenkaan synny tyhjästä eikä se pärjäisi ilman suurvaltojen tukea. Oikea keino sen estämiseksi on siis tuen katkaiseminen. Länsimaiden politiikka Yhdysvaltojen johdolla on ollut se, että omien tavoitteiden saavuttamiseksi ja vastakkaisen leirin heikentämiseksi luodaan ja tuetaan järjestöjä ja hallitsijoita, joita kohtaan myöhemmin hyökätään vapauden nimissä. Taliban, Al-Qaida, Baath ja ISIS ovat esimerkkejä tästä käytännöstä. Tästä politiikasta luopuminen kitkisi terroristijärjestöt juurineen. Lisäksi on lopettettava sellaisten ideologioiden tukeminen, jotka antavat materiaalia ja polttoainetta ISISin kaltaisille järjestöille.

Mosul on nyt tuhottu, mutta suurvaltojen ja niiden liittolaisten välinen kamppailu on yhä kesken. On vain ajan kysymys, milloin löytyy seuraava kohde armottoman välienselvittelyn keskipisteeksi. Se on estettävä!