Oli ajatus aloittaa tämä elokuviin sukeltaminen aivan toisesta elokuvasta, mutta nähtyäni Raazin (Suostumus) suunnilleen yhtäaikaisesti Intian ensi-illan kanssa muutin mieltäni.

Olen itseni kanssa painittuani päättänyt yrittää elokuvien nimien suomentamista, vaikka se haaste onkin. Tulkintojen mahdollisuus on usein niin laaja, että yhtä oikeaa tapaa ei tunnu löytyvän. Käännökset ovat siis vapaita suomennoksia. Kirjoitan joskus toiste enemmän hindin kielestä ja suhteestani siihen.

Bollywood-elokuviin ja niiden maailmaan hurahtaneena ihanimpia hetkiä ovat juuri ne, kun pääsee katsomaan elokuvia valkokankaalta ja vielä samassa aikataulussa Intian kanssa. Seuraan aika tiiviisti elokuva-arvioita ja elokuvien synnyttämää keskustelua ja parhaiten asioista pääsee kärryille, jos on ehtinyt näkemään elokuvan.

En tosin valinnut Raazia tämän kirjoituksen aiheeksi ainoastaan siksi, että se on uusi elokuva. Vaan siksi, että se on aidosti hyvä elokuva. Todennäköisesti tulen sen aikanaan hankkimaan omaan kokoelmaani.

Sikäli ehkä vähän hassua aloittaa tästä päästä, sillä tässä elokuvassa ei tanssittu ollenkaan, mutta laulettiin sentään vähän.

Raazi perustuu tositapahtumiin ja sijoittuu aikaan, jolloin Intian ja Pakistanin välillä oli selkkauksia tai no ainakin nykyistä suurempia selkkauksia.
Tiivistelmä juonesta on suunnilleen tällainen:
Vuonna 1971 nuori intialainen tyttö, Sehmat (Alia Bhatt), koulutetaan nopeasti vakoojaksi ja naitetaan Pakistanin armeijan prikaatin komentajan pojan kanssa. Sehmatin tehtävänä on soluttautua perheen sisään niin hyvin, että hän voi ottaa selvää Pakistanin armeijan aikeista ja raportoida niistä Intiaan.

Olen nähnyt useita Pakistanin ja Intian suhteita kommentoivaa elokuvaa, mutta tämä taisi olla ensimmäinen sellainen, jossa pakistanilaiset esitetään tavallisina, tuntevina ja järkevinä ihmisinä (Veer-Zaara tosin oli aika lähellä tätä, mutta vain yksilötasolla). Useimmiten näissä elokuvissa Pakistan edustaa pahaa ja turmeltunutta ja Intia puolestaan hyvää.

Tästä johtuen otaksuin ensin, että pakistinilainen aviomies, Iqbal (Vicky Kaushal), esitettäisiin jotenkin brutaalina ja pahoihin tekoihin taipuvaisena hahmona. Sen sijaan valkokankaalle piirtyikin hyvin empaattinen nuori mies, joka tarjoaa tuoreelle vaimolleen aikaa tottua avioliittoon ja joka rakentaa heidän välilleen ystävyyttä.  Sehmatin ja Iqbalin välisestä suhteesta tulee hyvin aidon tuntuinen, tämä itsessään lisää Raazin sisäisiä jännitteitä.

Toinen huomionarvoinen asia elokuvassa on, että se jättää varsinaiset toimintakohtaukset minimiin ja keskittyy luomaan jännitteitä psykologisesti.

Raazi on uudemman ajan elokuva myös siinä, että sen pääosassa on vahva ja ainakin näennäisen itsenäisesti toimiva nainen. Totta kai Sehmatin liikkumista ja olemista rajoittaa se, että hän elää 1970-luvun alkua ja joutuu taipumaan niihin rajoituksiin, joita aika naiselle asettaa. Kerronnallisesti elokuva on täysin Alia Bhattin harteilla.

Olen aiemmin laittanut Bhattin omalla listallani yhdeksi lahjakkaimmista nuoren polven näyttelijöistä, Raazi vain vahvistaa tätä näkemystä.
Alian suorituksiin voi tutustua, vaikka Netflixissä, sieltä löytyy ainakin Dear Zindagi (Rakas elämä), joka on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva.

Mielenkiinnolla on lukenut intialaisten lehtien arvioita ja näkemyksiä elokuvasta ja todennut, että jotain olen ymmärtänyt oikein, sillä näkemyksemme ovat kohdanneet sangen hyvin.

Itselleni tyypillisesti ehdin ystävystymään lämpiössä ennen elokuvan alkua punjabilaisen naisen kanssa. Omaa elokuvakokemustani varmasti syvensikin se, että väliajalla sain käydä keskustelua Intian ja Pakistanin välisestä tilanteesta. Kulttuurinvaihtoa aivan parhaimmillaan –  väittäisin.

Kesäkuun aikana FinBolly Movies esittää sekä Race 3 elokuvan että Sanjun. Kiitos kysymästä, minulla on jo liput molempiin.

Ohessa vielä Raazin traileri, jossa tekstitys englanniksi.

Raazi. Ohjaus: Meghna Gulzar. Alia Bhatt, Vicky Kaushal, Rajit Kapur, Shishir Sharma, Jaipeed Ahlawat, Aman Vasishth, Ashwath Bhatt, Arif Zakaria.