Osallistuin kevään korvalla tempaukseen ”Radikaalit ristipistot”, mutta valitettavasti työ ei ole vieläkään valmis, vaikka työ itsessään on vain lautasen kokoinen. En ole juurikaan harrastanut ristipistojen ompelua, mutta kyllähän se sujumaan olisi lähtenyt ja vielä jonain päivänä työ valmistuu. Tosin en vielä tiedä tekstistä, jonka siihen kirjailen, mutta kyllä se vielä tulee mieleen sekin aikanaan.
Siis että mitäkö käsityöaktivismi on? Politiikasta – tutkimuksesta ajankohtaisesti ja ajattomasti-sivuston mukaan Betsy Greerin jo vuonna 2003 lanseeramassa craftivismin käsitteessä näkyy käsityön ja poliittisen toiminnan symbioosi, uudenlaisen, vaihtoehtoisen aktivismin malli. Siinä poliittinen osallistuminen saa yksilöllisen toiminnan ja yksittäisten tekojen muodon konkreettisen käsillä tekemisen keinoin.
Craftivismi on ajatusten ja yhteiskunnallisten vaatimusten ilmaisua perinteisin käsityötekniikoin. Se on myös kollektiivista toimintaa vuorovaikutuksessa toisten kanssa, niin yhdessä tekemiseen perustuvissa ”yhteiskunnallisissa ompeluseuroissa” kuin sosiaalisen median muodostamissa yhteisöissä tai osana perinteisiä joukkoprotesteja.
Aktivisteja craftivismissa eivät yhdistä niinkään tavoite vaan keinot. Perinteisiä kädentaitoja ja yhteiskunnallista vaikuttamista yhdistävä toimintamuoto kokoaa ihmisiä hyvin erilaisista taustoista ja ikäryhmistä, ja tätä ovat vauhdittaneet erilaiset sosiaalisen median alustat ja yhteisöt, jotka mahdollistavat tekemisen tapojen, kokemusten ja craftivismin tuotosten jakamisen.
Ja jos hermo ei kestä tehdä esimerkiksi kokonaista kanavatyötä alusta alkaen, voi esimerkiksi ostaa kirpputorilta edullisesti valmiin kanavatyön ja ommella siihen päälle mieleisensä lauseen puhekuplaan. Muuten, kirppareilla on tänä päivänä todella paljon hienoja käsitöitä myynnissä ja aivan pilkkahinnalla! Eikö enää arvosteta käsityön arvoa ja kauneutta saati työtunteja, mitä työn valmistamiseen on tekijältään mennyt?
Minä olen ollut aktivisti jo kauan, syntymästäni saakka, samoin kaikki sukuni naiset ja miehetkin. Äitini kutoi aina ja isäni teki taitavia puutöitä sekä myöskin suutarin töitä, valmisti minulle lapsena mm. huopikkaat. Myös poliittisesti olemme aktivoituneet muutenkin kuin käsityön saralla, esimerkiksi isoäitini veli oli paitsi hurja puukkojunkkari, myös vuoden 1918 aktivisti seurauksella, että päätyi Hennalan vankileirille, josta kuitenkin onnistui pakenemaan ja palasi (jalan metsäpolkuja, koska ei uskaltanut käyttää maanteitä) takaisin kotiin Kiikoisiin nälän ja tautien heikentämänä varsin huonokuntoisena, mutta kuitenkin hengissä.
Olen tästä isoenoni elämästä kirjoittanut monissa eri yhteyksissä ja puukkojunkkarivaiheitaan käsittelin mm. gradussani v. 2010, jonka löytää helposti netistä otsikolla Mitä ne siellä niin tappeli? Puukkotappelu, paikallisyhteisö ja vallanalaiset Tyrvään käräjillä 1908.
No niin, mitäs sitten muuta tässä harmaassa aamussa kuin käsitöitä tekemään. Tällä hetkellä kudon sukkia ilman puhekuplaa, mutta nuo ”kuplat”, ajatukset kyllä pyörivät päässäni eli käsillä tekemisessä – oli se mitä tahansa – on todella rentouttava ja rauhoittava vaikutus.
Käsityö on merkittävä yhteiskuntaa rakentava voima. (Heljä Järnefelt, 2006)