Tällaisena sateisena ja harmaana päivänä on ammennettava voimaa sieltä, josta tietää ja tuntee sitä saavansa. Jokainen varmasti löytää oman sisäisen voimanlähteensä ja -kanavansa ihan vartavasten sitä etsimättä. Alkuvoima on meissä jo syntymän hetkellä ja sen kyllä tiedostaa jossain elämänsä varrella: juuri tässä viihdyn, tästä saan voimaa ja iloa sekä valoa pimeisiin päiviin, juuri tätä tarvitsen nyt.

Toiset meistä eivät tunnista voimakanaviaan koskaan. He kulkevat tietään ikään kuin laput silmillä ja näkevät vain seuraavan kohteen – eikä koskaan huikaisevia maisemia polkunsa varrella. Näin ollen juuri nämä ihmiset kummeksuvat heitä, jotka välillä pysähtyvät matkan varrelle, katsovat horisonttiin ja aamuruskoon ihmetellen näiden kauneutta.

En halua tässä välttämättä nyt kertoa omista voimakanavistani, mutta sanottakoon, että ne ovat ahkerassa käytössä. Koska olen lievästi lukihäiriöinen, joku ystäväni kerran mainitsi, että juuri se on minun supervoimani. No saattaa olla, vaikka kirjoitusvirheiden korjaaminen kyllä käy työstä sekin. En tiedä kuinka moni dyslektikko näkee numerot ja kirjaimet väreissä kuten minä, mutta väreistä on ollut ja on edelleen apua muistamisessa. Ehkäpä olen itse kehittänyt tuon värimuistin jo lapsuudessa, mene tiedä, mutta minun päässäni värillisyys edelleen toimii yhtenä tärkeänä muistivoimana.

Supervoimista kun puhutaan, minulle yksi sellainen on musiikki. Kaikki musiikin lajit käy kuunteluun, mutta soittaa en osaa kuin muutamia puhallinsoittimia joten kuten, mutta se riittää minulle. Ja käsillä tekeminen eli käsityöt ovat myös supervoimaa parhaimmillaan. Tällä hetkellä teen ristipistotyötä ja välillä kudon yhtä ikuisuusprojektia, joka valmistuu jonain vuonna. Ja samalla kuuntelen joko radiota tai äänikirjoja – eikä haittaa ollenkaan sään harmaus tai vesisade.

Tähän loppuun viisaita sanoja antroposofisen hengentieteen kehittäjä Rudolf Steineriltä. On myönnettävä, että minua on joskus kohdeltu huonosti, olin koulukiusattu lukihäiriöni vuoksi (tai siihen aikaan dysleksiasta ei tiedetty mitään, mutta kyllä kiusaajat aina syynsä löytävät) eikä myöhempi työelämäkään kohdellut minua aina hyvin, mutta olen kuitenkin selviytynyt. Elämälle kiitos.

”On viisasta olla kiitollinen ihmisille, jotka kohtelevat meitä huonosti. He antavat meille mahdollisuuden kehittää suvaitsevaisuutta ja kärsivällisyyttä”. Rudolf Steiner (1861-1925)