Aktiivimallin kannustava vaikutus ei toimi, koska se perustuu väärälle olettamukselle laiskoista työttömistä. Se on saattanut lisätä ihmisten osallistumista erilaisiin toimenpiteisiin, mutta niillä on harvoin työllistävä vaikutus. Yleensä sellainen palvelu, jota ei koe tarvitsevansa ei myöskään ehkäise syrjäytymistä tai paranna arjen mielekkyyttä. Työllistämisen parissa työskentelevät ohjasivat asiakkaita jo aikaisemminkin työllisyyttä edistäviin palveluihin aina kun se oli tarkoituksenmukaista. Ja asiakkaat osallistuivat niihin. Nyt joudutaan yhä useammin ohjaamaan ihmisiä epätarkoituksenmukaisiin palveluihin, koska oikeita palveluja ei välttämättä ole tarjolla. Tämä on resurssien hukkaan heittämistä, varsinkin kun otetaan huomioon se, että tietoa toimivista palveluista on saatavilla paljon.
Itse olen havainnut tämän kuvion työssäni kuntouttavan työtoiminnan ohjaajana.
Täytyy huomioida se, että työttömät ovat hyvin monen kirjava joukko. Jos tehdään karkea jako siitä kuka soveltuu kuntouttavaan työtoimintaan ja kuka muuhun palveluun, voidaan asiaa ajatella sen kautta, että kuntouttavassa vielä opetellaan työelämän valmiuksia. Syyt ovat todella monenlaiset. Taustalla voi olla vaikkapa pitkät perhevapaat, ahdistuneisuutta, masennusta tai muita mielenterveydellisiä pulmia, päihdesairaudesta toipumista, korkeaksi noussut kynnys osallistua työelämään, fyysiset rajoitteet jne.
Tällöin voi olla paikallaan tuetusti opetella takaisin työelämään. Se ei ole säilöntäpaikka, vaan tarkoitus on aina päästä työelämässä eteenpäin. Kuntouttava työtoiminta ei sovellu henkilöille, joilla työelämään tähtääminen ei ole ajankohtaista. Esim. akuutti päihde- tai mielenterveyssairaus, kriisitilanne ym.
Karkeasti jaotellen, toinen ryhmä on työttömät, joilla ei ole mitään fyysistä tai psyykkistä rajoitetta työelämään, mutta he eivät tule valituiksi hakemiinsa työpaikkoihin. Syitä voivat olla esim. ennakkoluulot hakijaa kohtaan, kielitaito, ikä, väärä koulutus, koulutuksen tai työkokemuksen puute jne. Tälle ryhmälle ei kuntouttava työtoiminta sovellu, vaan heitä auttaisi esim. palkkatuki, kouluttautuminen tai aikainen eläke. Työkokeiluun suhtaudun varauksella, mutta joissain tilanteissa myös se voi avata portit työelämään.
Aktiivimallin myötä asiakkaat jopa itse haluavat ja suostuvat epätarkoituksenmukaisiin palveluihin. Se kertoo siitä, että työttömät yleensä ottaen välittävät työllistymisestään ja ottavat sen tosissaan. Tämä kumoaa myytin laiskoista sohvalla makaavista työttömistä. Aktiivimallin voi halutessaan kiertää, mutta harva haluaa niin tehdä. Kuntouttavaan työtoimintaan halutaan usein, koska siitä maksetaan edes kulukorvaus.
Aktiivimallin vaikutukset harvoin ovat työllistävät, koska lain säätämisen perustana ollut oletus laiskoista työttömistä oli väärä. Olemme tilanteessa, jossa resurssit suuntautuvat väärin eikä näyttöä työllisyyden parantumisesta näillä keinoin ole.
Päätöksentekoon tarvitaan enemmän ymmärrystä kokonaiskuvasta. Tarkoituksenmukaisia palveluita työttömille ja yksilöllistä kohtaamista tarvitaan. Lisäksi on tarkasteltava työmarkkinoita kokonaisuutena niin, ettei ilmaistyöllä pystyttäisi korvaamaan niin paljon työvoimaa. Automatiikka myös tuo mahdollisuden esim. lyhentää työaikaa ja jakaa työtä näin yhä useammalle. Kyse on lopulta siitä kiinni mihin me päättäjät olemme valmiita panostamaan.
Artikkelikuva: Pixabay