1.1.2018 astui voimaan kiistelty alkoholilain muutos. Jo vuoden ensimmäisenä päivänä media ja kokoomuslaiset huokailivat helpotuksesta, kun mitään ihmeellistä ei tapahtunutkaan. Ylen pääuutislähetyksessäkin uutisoitiin siitä, miten lakimuutos ei uuden vuoden päivänä aiheuttanutkaan odotettua (?) ryntäystä nelosolut hyllyille. Tästä tosin ei varoiteltukaan, vaan huolissaan on oltu haitoista kansanterveydelle, mikä tietenkään ei tapahdu yhdessä päivässä.
Lakimuutosta kommentoivat lähinnä naureskelivat sille, miksi vastustusta ylipäätään oli ollut. Osa kiitteli sitä, kuinka he nyt saavat laajemman valikoiman kauppaan. On toki hienoa, että yksilöt saavat laajempia vapauksia nauttia alkoholiansa. Onhan se itsellekin ihan kiva juttu. Vaan kuinka paljon tämä maksaa päihdesairaille, heidän läheisilleen ja yhteiskunnalle? Onko yksittäisten henkilöiden vapaus valita oluensa laajemmasta valikoimasta todellakin niin merkittävä, että se menee kansanterveysnäkökulman edelle? Tässä tiivistyy mielestäni hyvin kirkkaasti se, millainen yhteiskuntamme ilmapiiri juuri nyt on.
Alkoholilain muutoksessa oli toki hyviäkin asioita. Panimo-oluita ei tarvitse laimentaa kauppaan sopivaksi ja makuelämys voidaan tarjota sellaisena kuin se on tarkoitettu. Suomalaisten panimoiden ja ravintoloiden työn helpottaminen on mielestäni hyvä asia ja se on oikein. Laki myös ohjaa kuluttajaa ostamaan limuviinansa ja nelosoluensa mieluummin Suomesta kuin ulkomailta, mikä on tietenkin kannatettavaa. Näihin olisi voitu panostaa ilman suurimpien riskien ottamista kokonaislakiuudistuksessa.
THL:n arvioiden mukaan muutoksen hyödyt tässä suhteessa ovat vain osittaisia. Huolestuttavimmat lukemat THL on arvioinut olevan alkoholin kokonaiskulutuksen kasvussa, sen mukana tulevissa kuolemissa ja sairaalahoitojaksoissa. Erittäin varovaisen arvion mukaan alkoholikuolemat lisääntyvät vuosittain 145 ihmishengellä. Synkemmän arvion mukaan luku saattaa olla jopa 280 kuolemaa vuosittain. Arvion mukaan sairaalahoitojaksot saattavat lisääntyä vuosittain jopa 1500:lla. Myös alkoholin kulutuksen lisääntymisen välilliset vakutukset ovat THL:n arvion mukaan merkittävät. Joidenkin ihmisten ostokäyttäytymisvapauden hinta näyttäisi olevan melko suuri..
Hallituksella nämä seikat ovat varmasti tiedossa jo pelkästään siksi, että aikaisemmat alkoholilainsäädännön höllentämiset ovat aiheuttaneet samansuuntaisia seurauksia. Alkoholiveron muutos 2000-luvulla lisäsi alkoholin myyntiä Suomessa merkittävämmin kuin se vähensi sen tuontia Virosta. Siiderit eivät korvanneetkaan oluen myyntiä sen tultua päivittäistavarakauppoihin vuonna 1995, vaan sitä alettiin juoda oluen lisäksi. 60-luvun lopussa oluen tultua lähikauppaan, ei se korvannutkaan viinan myyntiä vaikka oluen myynti kyllä kasvoi.
Hallituksen on täytynyt tietää arvioiduista vaikutuksista, mutta laki vietiin läpi siitäkin huolimatta. Arvailujen varaan jää, miten suuressa arvossa muutoksen läpi vieneet poliitikot pitävät päihdesairaita henkilöitä ja heidän läheisiään: puolisoja, lapsia, isejä, äitejä ja ystäviä. Kun arvioidut vaikutukset ovat aivan varmasti olleet tiedossa, kertoo asenne vähintäänkin välinpitämättömyydestä. Se ei toisaalta ole yllätys, koska samaa luokkaa on suhtautuminen vaikkapa työttömiin. Sellainen on yhteiskuntamme asenneilmapiiri tänä päivänä.
Omien havaintojeni mukaan haittavaikutusten uutisointi on ollut varsin varovaista ja hallituksen linjaan on suhtauduttu varsin myötämielisesti. Ei ihme, että tavallinen tallaaja, jolla päihdesairauksiin ei ehkä ole akuuttia kosketusta, pitää lakiuudistuksen vastustamista lähinnä vouhotuksena tai holhouksena.
Toivon hartaasti, että vielä joku päivä alkoholin kulutuksemme Suomessa muuttuu vähemmän itsetuhoiseksi ja voimme vaikkapa tuoda viinitkin ruokakauppoihin. Oman kokemukseni mukaan toivoa on ilmassa, koska monia kiinnostaa myös oluen maku pelkän hinnan tai päihtymisen sijaan. Se on oikea suunta. Limuviinojen ja nelosoluen kaupasta ostamisen mahdollisuus kuitenkin näyttää maksavan jopa ihmishenkiä, joten vielä emme olisi olleet valmiita ottamaan näin suurta riskiä lainsäädännön höllentämisen suhteen. Toivon todella, että olen väärässä.