Kuva: Pixabay
Espoossa on meneillään päätöksentekoprosessi, jonka tavoitteena on keskittää kouluja suurempiin yksiköihin ja lakkauttaa pieniä kouluja. Itse olen joutunut päättäjänä asian äärelle Svenska rum -lautakunnassa, joka on käsitellyt ruotsinkielisen Bembölen koulun lakkauttamista. Eilen (17.2.22) lautakunta äänesti kannastaan tämän pienen koulun lakkauttamisen suhteen. Me lakkauttamista vastustaneet voitimme äänestyksen 8-5. On kuitenkin hyvin mahdollista, että kaupunginhallitus ottaa vielä asian käsiteltäväkseen, joten asia ei välttämättä ole loppuun käsitelty.
Bembölen koulu on espoolaisille tärkeä ja historiallinen koulu ja sen puolustajat ovat olleet aktiivisia. Itselleni kyse ei kuitenkaan ole yksittäisten koulujen kohtalosta. Tämän yksittäisen koulun lakkauttamiseksi löytyy päteviä perusteluja, mutta kyse on isommasta linjasta. Kouluja keskittämällä luomme lapsille opiskeluympäristöjä, joissa kaikki eivät pärjää. Ratkon siviilityössäni perhesosiaalityössä päivittäin lasten kouluvaikeuksia. Iso osa niistä liittyy kuormittavaan ympäristöön. Herkemmät lapset kuormittuvat esimerkiksi liian suuresta määrästä sosiaalisia kontakteja, vaihtuvia luokkatiloja, valoista, melusta jne. Kaikki nämä kuormitustekijät ovat vältettävissä kohtuullisen kokoisilla kouluyksiköillä. Näillä lapsilla on oppivelvollisuus, joten heidän on mentävä kouluun, vaikka ympäristö olisi heitä sairastuttava. Hyvää kuormitus ei tee muillekaan lapsille. Hankalan asiasta tekee tosin se, että liian erikokoiset yksiköt kaupungin sisällä aiheuttavat resurssien epätasaisen jakautumisen, mikä puolestaan aiheuttaa yhdenvertaisuusongelmia. Ratkaisu ei kuitenkaan voi olla kurjuuden jakaminen kaikille lapsille.
Yleisessä keskustelussa viranhaltijoita on syytetty milloin puolueellisuudesta ja milloin huonosta valmistelusta. Bembölen koulun kysymyksessä viranhaltijat ovat selvittäneet jopa kohtuuttoman määrän toivottuja asioita, joten valmistelun heikkoudesta ei tässä ole kyse. Sen sijaan julkisessa keskustelussa on ollut liikkeellä myös väärää tietoa, mikä on huolestuttavaa ja minkä oikomiseen on myös valmistelijoiden aikaa jouduttu sitomaan. Viranhaltijat ovat valmistelleet lakkauttamista puoltavan esityksen ensisijaisesti siksi, että näillä poliittisilla voimasuhteilla se on valtuuston tahtotila.
Pidän äärimmäisen tärkeänä sitä, että poliittiset päättäjät ja vaikuttajat ymmärtävät mitä tulevat päättäneeksi sopiessaan poliittisista linjavedoista. Meillä vasemmiston ryhmässä on ymmärretty mitä kaupungin säästötoimenpiteistä neuvoteltaessa (take-ohjelma) tarkoittaa tehokkuuden hakeminen koulujen yksikkökokoja kasvattamalla. Perusopetuksen toimialalla vallitsee periaate ”säästetään seinistä, ei opetuksesta”. Se kuulostaakin ensi alkuun järkevältä, mutta ongelmia ennaltaehkäisevää näkökulmaa se ei huomioi. On totta, että oppilashuolto on suurissa yksiköissä helpommin saatavilla kuin pienissä. On kuitenkin huomioitava, että oppilashuollon mukaan tuleminen oppilaan kouluarkeen on jo korjaavaa toimintaa, ei ongelmia itsessään ehkäisevää toimintaa.
Olen ylpeä Vasemmistoliiton valtuustoryhmästäni, sillä kykenemme toimimaan pääperiaatteidemme mukaisesti niin suuria linjoja vetäessä kuin silloin kuin niitä pannaan toimeen. Eilinen kokous oli itselleni tiukka paikka, mutta oma kanta oli helppo perustella asialinjalla, koska toimimme tärkeiden periaatteiden eteen puolueessani yhtenäisessä rintamassa ja osaamme toimia muiden puolueiden kanssa hyvässä yhteistyössä.
Vaalien alla pohditaan usein sitä, onko puolueella väliä vai kannattaako mieluummin äänestää henkilöä. Isossa kuvassa poliittiset valtasuhteet ovat se mikä merkitsee. Jos oikeiston iso linja on se, että lapsista ja nuorista ollaan valmiita säästämään ”kestävän” talouden nimiin, ei yksittäisen edustajan näkemykset muuta sitä isoa kuvaa. Jos oikeiston arvovalinta on se, että lasten ja nuorten hyvinvoinnista ollaan valmiita tinkimään, jotta veroprosenttiin ei tarvitse koskea, ei yksittäisillä kivoilla päätöksillä ole kokonaiskuvan kannalta kovin suurta merkitystä. Sen sijaan kaiken a ja o on se, kuinka suuri määrä omia arvoja puolustavien puolueiden osuus valtuustossa on.
Politiikka on valtasuhteita. Espoon koulujen lakkauttamiskysymyksessä se näkyy hyvin konkreettisella tavalla.