Hallitus haluaa säätää poikkeustilanteita varten käännytyslain, joka antaisi rajavalvojille oikeudet käännyttää turvapaikanhakijoita ilman turvapaikkamenettelyä. Kyseessä olisi poikkeuslaki, jonka tarkoituksena on suojata Suomen turvallisuutta nykyistä paremmin Venäjän hybridivaikuttamiselta, välineellistetyn maahanmuuton osalta. Uhkakuvana on rajalle syntyvä kaaos ja tavoitteena on saada Venäjän vastainen raja auki.

Johtavat hallituspoliitikot ja presidentti ovat tuoneet esille, että heillä on tietoa kansallisesta turvallisuudesta, jota kuitenkaan ei kansalle, kansanedustajille tai asiantuntijoille ole kerrottu kokonaisuudessaan. Kyselyjen mukaan suurin osa kansalaisista luottaa, tai ei osaa ottaa kantaa, johtavien poliitikkojen arvioon siitä, että tällainen poikkeuslaki on nyt välttämätöntä säätää. Turvallisuustoimet ovatkin sellaisia, joihin poliitikot mielellään haluavat laajan tuen ja yleensä tämä on hyvä. Nyt kritiikille on kuitenkin selkeä tarve.

Sekä laki itsessään että sen säätämisprosessi on saanut asiantuntijoilta rankkaa kritiikkiä, koska laki rikkoo oikeusvaltiomme perustana olevaa syvään juurtunutta tapaa kunnioittaa kansainvälisiä velvoitettamme. Kyseessä on perustavanlaatuinen muutos tavassa toimia oikeusvaltiossa. Ymmärrän tarpeen turvat rajat ja annan tukeni sille, että kansallista turvallisuuttamme puolustetaan. Perus- ja ihmisoikeusvelvollisuuksista poikkeaminen tällä tavalla tuo kuitenkin peruuttamatonta ja pysyvää haittaa suomalaiselle yhteiskunnalle.

Uskon, että monella kansalaisella on vaikea ymmärtää, miksi korona-aikana perusoikeuksia voitiin polkea, mutta nyt eivät asiantuntijat näytäkään vihreää valoa. Perus- ja ihmisoikeuksista voidaankin kyllä poiketa rajatuin poikkeuksin. Ensinnäkin toimen on oltava välttämätön. Asiantuntijat ovat kyseenalaistaneet sen, että tämä olisi täysin välttämätöntä, sillä jo nykyinen rajalaki antaa kaaostilanteessa laajemmat toimivaltuudet ja lisäksi viranhaltijoille voitaisiin antaa enemmän toimivaltuuksia myös valmiuslain kautta, mikäli maahan julistettaisiin poikkeustila. Asiantuntijoiden mukaan tämä olisi legitiimimpi tapa poiketa perus- ja ihmisoikeuksista. Turvapaikkamenettelyä ei silloinkaan voitaisi tosin ohittaa kokonaan. Voidaan myös pohtia painaako rajan avaaminen sotaa käyvään maahan vaakakupissa enemmän kuin oikeusvaltiomme perusta. Jopa perustuslakivaliokunta on harmitellut sitä, että vaihtoehtojen punninta ei hallituksen esityksessä näy. En osaa itse ottaa kantaa mikä toimi olisi parempi, mutta maamme johtavien poliitikkojen tulisi voida pohtia näitä kysymyksiä vielä tarkemmin. Minulle ei näin vakavassa tilanteessa riitä vain sana siitä, että tämä laki on ainoa tapa turvata kansallinen turvallisuutemme välineellistetyn maahanmuuton osalta.

Toisekseen, kun perus- ja ihmisoikeuksista poiketaan, tulee viiden edellytyksen täyttyä poikkeuslakia säädettäessä. 1) poikkeuslain käyttöönotto vaatii poikkeusolot 2) poikkeamisen tulee olla välttämätöntä 3) poikkeuksen tulee olla tilapäistä 4) poikkeamisesta tulee olla lainsäädäntö ja 5) se mikä nyt on olennaisinta keskustelussa, poikkeuksen tulee olla sopusoinnussa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa*. Tällä tarkoitetaan muun muassa ehdottomia ihmisoikeuksia, joista ei missään olosuhteissa voida poiketa. Käännytyslaissa kyse on palautuskiellosta. Turvapaikanhakijaa ei siis saa palauttaa maahan, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Jos turvapaikkamenettelyä ei toteuteta, tätä ei voida selvittää. Samaan ehdottomien oikeuksien sarjaan kuuluvat esimerkiksi oikeus elämään, kidutuksen tai pakkotyön kielto sekä kielto soveltaa lakia taannehtivasti.

Perustuslakivaliokunnan toimintaa tutkinut Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden apulaisprofessori Maija Dahlbergin mukaan poliitikot perustuslakivaliokunnassa ovat aikaisemmin erottaneet visusti politiikan tekemisen ja oikeudellisen tulkinnan arvioissaan. Käännytyslain kohdalla perustuslakivaliokunnan enemmistö teki nyt päätöksen, joka sivuutti asiantuntijoiden oikeudellisen arvion ja tekivät vastoin aikaisempia käytäntöjä poliittisen arvion. Tämä on todella merkittävä muutos entiseen. Asiantuntijat olivat varsin yksimielisiä siitä, että oikeudellisesti lakia ei voi säätää.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoja käytetään tuomioistuimissakin materiaalina, joten on ymmärrettävä, miten vakavasta muutoksesta nyt on kysymys. Periaatteessa tällainen ehdottomasta ihmisoikeudesta poikkeaminen avaa mahdollisuuden sille, että voimme kyseenalaistaa vaikkapa kidutuksen tai pakkotyön kiellon ehdottoman luonteen. Tämä on toki kärjistettyä, mutta haluan esimerkillä tehdä selväksi sen mistä nyt olevassa kritiikissä on pahimmillaan kyse ja kuinka suuresta arvomuutoksesta puhutaan.

Katsoessani lähihistoriaa taaksepäin, olen tullut miettineeksi sitä, kun perussuomalaiset ensimmäisen kerran vyöryivät eduskuntaan. Silloin kuulimme perustuslain ja ihmisoikeuksien sitovuutta kyseensalaistavia puheenvuoroja. Muistan eräänkin kansanedustajan todenneen, että eduskunta säätää lait, joten totta kai myös eduskuntaa ohjaavaan lainsäädäntöön voidaan tehdä muutoksia. Tuolloin suhtautuminen oli lähinnä sellaista, että naureskeltiin heidän kokemattomuudelleen. Nyt saamme huomata, että sama ajatus on levinnyt laajemmalle. Dahlbergin mukaan perus- ja ihmisoikeuksia suojaava järjestelmämme on hauras ja periaatteessa sitä voidaan käyttää omiin poliittisiin tarkoitusperiin, mutta tähän mennessä poliitikot ovat pitäneet kiinni yhteisestä arvopohjasta, joka on turvannut oikeudet. Nyt on riskinä, että tämä perinne katkeaa. Jos lähdemme tälle tielle voi siitä tulla pysyvää, että perus- ja ihmisoikeuksien tulkinta vaihtelee hallituskokoonpanon mukaan. Se on Unkarin ja Puolan tie eikä kyse ole pelottelusta, vaan samansuuntaisista askelista mitä siellä on otettu.

Pidän tätä vielä isompana turvallisuusuhkana, tuntematta kaikkia salaisia turvallisuustietoja, kun Venäjän hybridivaikuttamista. Kuten moni muukin on todennut, on juuri perus- ja ihmisoikeuksien polkeminen sama kuin antaisi Putinille juuri sen mitä hän hakeekin. Silloin Putin pääsee sanomaan, että Suomi pelaa kaksilla rattailla, kun vaatii Venäjää kunnioittamaan ihmisoikeuksia. Itseäni mietityttää ketä seuraavaksi kärrätään rajalle. Kuinka pitkälle Putin on valmis viemään testailujaan? Kuinka haavoittuvassa asemassa olevien henki laitetaan valtapeliin?

On kuitenkin muistettava, että Suomi on onneksi osa EU:ta ja EU:n perusoikeuskirjalla on etusija suomalaiseen lainsäädäntöön. Jos viranhaltija tekee EU-velvoitteiden vastaisen päätöksen, on selvää, että tuomioistuimessa ennakkokäsitystä haetaan EU-tuomioistuimelta ja tällöin ehdottoman perusoikeuden rikkomisesta viimeistään tulee mahdotonta. Viranhaltijat eivät voi soveltaa lakia, joka on ristiriidassa EU-lainsäädännön kanssa. Käännytyslakiesitys on siis paitsi suomalaisten perustavanlaatuisten arvojen vastaista, myös lopulta yhtä tyhjän kanssa. Suomessa on kyettävä parempaan lainsäädäntöön.

___________________________________________________________________________

*Lähde: Ojanen, Tuomas, De grundläggande och mänskliga rättigheterna – en introduktion. Helsingfors 2010