Sisältövaroitus: Väkivalta.
Mitä oikeasti vaaditaan kun vaaditaan, että rahaa ei käytettäisi maahanmuuttoon? Millainen päätös olisi laittaa rajat kiinni ja humanitaarinen apu lopetettaisiin kokonaan, jos se oikeasti olisi mahdollista?
Silloin jättäisimme miehet, naiset, lapset ja ihmiset yleensä sotien ja kaaoksen keskelle. Jättäisimme liikuntarajoitteiset, lapset sekä muut, jotka eivät pääse matkustamaan, vuosikausiksi pakolaisleireille vailla koulutusta, kotia, kunnollista terveydenhuoltoa tai riittävää ravintoa. Jemenissä1,8 miljoona lasta elää nälässä. Emme enää auttaisi kaikkein köyhimpiä maita kasvupyrkimyksissään. Emme auttaisi maailman tyttöjä pääsemään kouluun ja antaisimme haitallisen sukupuolielinten silpomisperinteen jatkua. Emme tekisi mitään, kun sotilaat raiskaavat ja pahoinpitelevät naisia ja lapsia sotastrategianaan.
Kaikelta tältä, ja paljolta muulta, ummistaisimme silmämme jos tekisimme kuten nyt osa toivoo. Tiedän, että nyt kriittiset mielet syyttävät minua tunteisiin vetoamisesta. Totta ihmeessä vetoan tunteisiin. Mitä meillä on enää ihmisyydestä jäljellä, jos emme kykene empatiaan niitä ihmisiä kohtaan, jotka apua kaikkein kipeimmin tarvitsevat?
Iltalehti uutisoi kritiikittä ”arvostetun tilintarkastajan” arvion hintalapusta humanitaariselle maahanmuutolle. Siis juuri niille ihmisille, jotka ovat maailman heikoimmassa asemassa. Tätä hintalappua, joka sisältää ”jonkin verran loogista päättelyä” ja josta puuttuu se mahdollisuus kokonaan, että nämä ihmiset voisivat esim. tuoda verotuloa Suomeen, väläytellään keskustelupalstoilla ratkaisuna peruspalvelujen resurssivajeeseen. Tekijä väittää laskelman olevan objektiivinen toteamus kustannuksista, vaikka todellisuudessa tekstistä paistaa jo kauas halu arvottaa hädänalaisia ihmisiä.
Samaan aikaan on silmiin pistävää kuinka haluttomia ollaan tilkitsemään isojen, voittoa tavoittelevien terveysjättien markkinoita lasten, nuorten, vanhusten ja vammaisten palveluissa. Terveysjättien jotka toimivat verorahoillamme ja joista osa kiertää härskisti veroja. Kykenemättömyys leikata hyödyttömistä ja ympäristölle haitallisista yritystuista on niin ikään suuri hämmästyksen aihe.
Markkinavoimat ovat hyvä asia kun puhutaan vaikkapa kännyköiden myynnistä. Ne ovat kuitenkin pidettävä tiukassa otteessa, jos toimintakenttänä on ihmisille välttämättömät palvelut. Yksityiset firmat ovat hyvä apu, mutta isännäksi niistä ei ole. Nyt olemme tilanteessa, jossa markkinat vie ja valtio vikisee. Säästöjä haetaan jopa humanitaarisesta maahanmuutosta, jotta markkinavoimia vastaan ei tarvitsisi taistella. ”Omat” avuntarvitsijat ja maailman heikoimmassa asemassa olevat eivät ole vastakkain, he ovat samalla puolella. Vastakkain ovat monikansalliset, veroa kiertävät yritysjätit ja sijoittajat.
Tämä on väärin ja moraalitonta. On aika laittaa ihmiset päätöksenteon keskiöön, olivat he syntyneet suomalainen passi kourassa tai eivät. Empatia on hyvä tiennäyttäjä siinä kuka tarvitsee apua. Politiikka ei ole tunteilta, ideologialta tai arvoilta vapaata. Ne kytkeytyvät tiukasti politiikan arkeen, vaikka kylmää arvomaailmaa yritetään jatkuvasti selittää pois järkivalinnoilla. Puhtaita järkivalintoja ei päätöksenteossa ole, koska olemme tekemisissä ihmisten kanssa. Siksi nämä vaalit ovat erittäin tärkeät. Nyt päätämme sen jatkammeko kylmien arvojen ja moraalikadon tiellä vai käännämmekö suunnan kohti inhimillistä päätöksentekoa.