Työelämä on muuttunut. Yhteiskunnan pitää muuttua sen mukana. Kankea perusturvajärjestelmä naulii ihmisiä paikoilleen. Siksi on aika toteuttaa perustulojärjestelmä. Vasemmistoliitto julkaisee huomenna (27.11.2018) oman mallinsa, jossa perusturvan taso on 800€. Se verotetaan pois sitä mukaan kun sitä ei tarvita.
Emme voi ajatella työllistymistä enää niin, että vain kahdeksasta neljään, kokoaikatyö on tavoitteena. Ne työpaikat ovat yhä harvemmassa. Nykyjärjestelmämme kuitenkin näkee liian usein vain sen kaltaisen työllistymisen oikeana työllistymisenä. Työttömillä ei usein ole varaa testata siipiään ja kokeilla vaikkapa yrittäjyyttä tai freelancerina toimimista. Jos tasaista työtuloa ei ole heti alusta asti, vaarantuu toimeentulo. Vähintäänkin se aiheuttaa kohtuuttoman määrän paperisotkua.
Valmistuin itse elokuva-alalle vuonna 2011. Alan luonteeseen kuuluu se, ettei vakituisia työsuhteita juurikaan synny, vaan jokaiseen projektiin palkataan sopivat henkilöt erikseen. Uuden tulijan on vaikea päästä mukaan, koska tiimeihin halutaan sellaisia henkilöitä, joiden kanssa homman tiedetään sujuvan. Niinpä kontakteja haetaan suostumalla projekteihin vaikka ilmaiseksi.
Opiskelin alaa Lahdessa, mutta muutin kolmantena opiskeluvuotenani Helsinkiin siinä toivossa, että saisin kerättyä kontakteja ja kokemusta. Elokuva-alan työt ovat pääsääntöisesti Helsingissä. Palkkatöitä ei heti alkanut kuulua ja kesäksi katkesi opintotukikin. Soitin sosiaalitoimeen toimeentulotuen toivossa ja selitin tilanteen. En saanut varattua edes aikaa työntekijälle, koska puhelimessa ollut henkilö alkoi huutaa minulle kuinka minun olisi pitänyt hakea satoihin ja taas satoihin valikoimattomiin työpaikkoihin ennen kuin voisin edes hakea toimeentulotukea. En koskaan edes päässyt täyttämään hakemusta.
Menin töihin Hesburgeriin eikä minulle jäänyt aikaa hakea alan töitä, vaikka kesä on elokuva-alan sesonkiaikaa. Moni, jonka osaaminen ja kiinnostus olisivat taidealalta, ei kerta kaikkiaan löydä sopivaa kanavaa työllistyä. Taideala vaatii omatoimisuutta, yritteliäisyyttä sekä aikaa. Toimeentulon epävarmuus lannistaa kuitenkin monet. Iso osa leimataan saamattomiksi ja laiskoiksi, kun ”normaalit” työt eivät kelpaa.
Meidän on lakattava puhumasta laiskoista työttömistä. Mikään ei ole pahempaa myrkkyä toimeliaisuudelle, kuin kohtuuttomat vaatimukset ja rangaistukset. Järjestelmän ja asenteiden pitää muuttua. Perustulo olisi vapauttava ratkaisu. Olisi paljon helpompi kokeilla onneaan ja yrittää. Itsekseen tekeminenkin onnistuisi aivan toisella tavalla, kun energiaa ei menisi jatkuvasti siihen, että pitäisi käydä säännöllisesti esittämässä ”normikansalaista” sossun luukulla.
Itse vaihdoin alaa. Olin onnekas, kun minulla on intohimoja ja kiinnostuksenkohteita monelle alalle. Omat kokemukset ovat kuitenkin jääneet mieleeni opiskeltuani sosionomiksi. Siirryin töihin vihollisen leiriin eli sinne sossun luukulle. Viimeksi olen työskennellyt pitkäaikaistyöttömien kanssa kuntouttavan työtoiminnan ohjaajana. Harvan taiteilijan paikka on oikeasti kuntouttavassa työtoiminnassa, mutta jos onkin, ei meillä työntekijöilläkään ole nykytilanteessa tarjota luovien alojen työpaikkoja.
Vapaus yrittää ja toteuttaa itseään, ovat keinoja aktivoida työttömiä. Perustulo ei ratkaise kaikkia maailman ongelmia. Sen toteuttaminen kunnollisella perusturvan tasolla loisi silti sellaisen turvan, jossa ihmisten olisi mahdollista pyrkiä tienaamaan leipänsä itse ja maksaa verotuloja yhteiskunnalle, kuten ihminen usein luonnostaankin toivoo.
Kuva: Pixabay