Olen syntynyt 80-luvulla ja pienestä lapsesta asti olen kuullut puhetta otsonikadosta ja ilmastonmuutoksesta. Silti kaikki poliittinen toiminta on tähän päivään saakka keskittynyt luomaan edellytyksiä ikuiselle talouskasvulle, planeetan reunaehdot ohittaen. Ilmastonmuutos on osoitus planeettamme rajallisuudesta ja siksi se on otettava vakavasti myös hyvinvointialueilla. Kun vielä myöhäiskolmekymppisenä, kun elämme jo ilmastokatastrofin aikaa ja kun kärkipoliitikot puhuvat talouskasvusta kaiken lähtökohtana, on aika itse alkaa toimia kestävämmän taloudenpidon eteen. Meidän on mahdollista muuttaa taloussysteemiä kestävämmäksi ja siihen on jo olemassa kestäviä vaihtoehtoja.
Hyvinvointivaltio on pohjoismainen menestystarina, jossa on onnistuttu tarjoamaan laajaa hyvinvointia melko tasa-arvoisesti kaikille maassa asuville. Hyvinvointivaltiota arvostavat (ainakin periaatteessa) poliitikot oikealta vasemmalle. Nähdäkseni se onkin eräänlainen ideologioiden symbioosi. Se tarkoittaa valitettavasti myös sitä, että hyvinvointivaltio on sitoutunut kapitalistiseen järjestelmään. Kapitalismi perustuu omistamiselle ja hyvinvointivaltio hyötyy, kun omistajat maksavat veroja yhteisesti käytettävään pottiin, jolla toimintaa rahoitetaan.
Kapitalismin ideologisena ongelmana on se, että omistajien voitot tapahtuvat niin planeetan reunaehtojen kuin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kustannuksella, etenkin globaalilla tasolla. Suurin yhteiskuntamme ongelma ei ole valtion velka, vaan ilmastokriisi. Marxilainen filosofi Kohei Saito on sanonut Kansanuutisten mukaan, että hallinnasta ryöstäytynyt kapitalismi vaatii toimiakseen koko ajan enemmän: enemmän kasvua, enemmän kulutusta, enemmän työllisyyttä, mutta rajallisella planeetalla ei kuitenkaan voi olla rajatonta kasvua.
Donitsitalous ei enää ole uusi käsite yhteiskunnassamme, mutta sosiaaliset ja ekologiset reunaehdot huomioiva talous ei vielä ole läpäissyt kapitalistista taloushegemoniaa Suomessa. Donitsitaloudessa ideana on tiivistetysti se, että turvataan vahva, sosiaalisesti oikeudenmukainen perusta ja samaan aikaan pysytään planeetan reunaehtojen sisäpuolella. En näe realistisena sitä, että kytkeytyisimme, ainakaan lähitulevaisuudessa kokonaan irti kapitalismista. Yhteinen tahtotila yli puoluerajojen voisi kuitenkin löytyä suhteessa ylikulutuksen hillintään.
Donitsitalouden idean periaatteiden mukaisesti talouskasvun ei tarvitse olla itsetarkoitus. Sen sijaan meidän poliitikkojen tulee nähdä, milloin työtä on parempi jakaa toiselle kuin kasvattaa koossa. Meidän tulee edistää yhteiskuntamme monimuotoisuutta, osallisuutta, yhteistyötä ja vastavuoroisuutta. Lisäksi meidän on vahvistettava yhteisöllisiä verkostoja ja työskenneltävä luottamuksen hengessä, hyvinvoinnista välittäen.
Suomi on kyennyt nousemaan sotien jälkeen ennätystahdissa Pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi, puoluerajat ylittävällä visiolla ja yhteistyöllä. Sote-uudistus ei ole lähellekään yhtä suuri yhteiskunnallinen muutos, mutta se voi olla muutos, jonka myötä opimme jälleen kerran uusia toimintatapoja. Tällä kertaa muutoksen voimana ei ole sotavelka ja köyhyys, vaan planeetan reunaehdot. Moninaisuudesta välittävässä Suomessa on mahdollista yhdistää voimat näin isoissa kysymyksissä yli ideologia- ja puoluerajojen, kohti kestävämpää järjestelmää. Se on meidän poliitikkojen tahtotilasta kiinni ja tehtävissä.