Suomi koetaan EU:ssa tehdyn tutkimuksen mukaan mukana olleiden Euroopan maiden rasistisimmaksi. Sain siitä rajun näytteen Twitterissä hiljattain, kun kirjoitin rasistiöyhöttäjien mahdollistavan ahdistuksen, jota lapseni kokee monikulttuurisuudestaan. Kirjoitin näin:

Tajuatteko te kaikki rasistiöyhöttäjät miten paljon hallaa saatte aikaiseksi lapsille?! Osin afrikkalaistaustainen lapseni ei siedä ulkonäköään eikä vierasperäistä nimeään ja hän on vasta neljä. Mikä helvetti tätä yhteiskuntaa vaivaa kun jo niin pienenä oma erilaisuus ahdistaa”?!

Tweetti päätyi nopeasti rasistisille sivuille ja sai melkoisen määrän hyvin rasistisia ja kammottavia kommentteja. Se todisti karulla tavalla, että rasismi Suomessa voi erittäin makoisasti. Kommentit ahdisti. Erityisesti sattui se tahallinen ilkeily ja jopa kiusanteko, mitä tweetti aiheutti. En kuitenkaan ollut yllättynyt, että myös minun kirjoittama teksti jonain päivänä johtaa keskelle ”shitstormia”. Vastustanhan rasismia jatkuvasti. Valitettavaa on se, että se kuuluu asiaan. Ei pitäisi. Sellaisessa on kaukana halu keskustella. Kyse on vallan käytöstä ja hiljentämisestä.

Olen kritisoinut sitä hiljaista enemmistöä, joka ei uskalla vastustaa rasismia. Twitter-kohun ylivoimaisesti tärkein viesti oli kuitenkin se, että se hiljainen enemmistö on käymässä yhä pienemmäksi. Twitter-kansa nousi nyt vastustamaan rasismia. Moni vastasi öyhöttäjille suoraa silläkin uhalla, että joutui itse kohteeksi. Erittäin moni osoitti tukensa perheelleni. Kyse ei kuitenkaan ole minusta tai edes perheestäni, vaikka arvostankin ystävällisiä kommentteja. Kyse on siitä millaisessa yhteiskunnassa haluamme elää. Tweetti on tähän mennessä kerännyt yli 1800 tykkäystä ja sitä on jaettu yli 200 kertaa. Se on mielestäni osoitus siitä, että monelle öyhötys alkaa jo riittää.

Meidän ei pidä vaieta paineen alla. Itseämme ja perhettämme meidän pitää aina, joka tilanteessa suojella, mutta periksi ei saa antaa. Mitä isompi joukko ottaa rasismin vastustamisen asiakseen sitä vähemmän yksilöiden täytyy kuormittaa itseään. Tunnustan, että kommentit saivat aikaan juuri sen vaikutuksen, mihin ne tähtäsivät. Tunsin itseni nujerretuksi, mutta sitä kesti vain hetken sillä selvää on, etten todellakaan ole yksin.

Rasismin ymmärtäminen tai oikeuttaminen ei ole ratkaisu öyhöttäjien pahaan oloon, siihen tarvitaan yhteiskunnan muita tukitoimia. Hiljainen hyväksyntä on vienyt rasismin rakenteisiin ja piilotajuntoihin. Tämä rapauttaa yhteiskuntaamme ja vähentää sitä potentiaalia mitä meillä olisi mahdollista saada käyttöömme. Rasismia ei saa päästää yhtään enempää salonkikelpoiseksi, jos haluamme jatkaa sivistyneellä tiellä. Maahanmuuttopolitiikasta voi olla perustellusti montaa mieltä, mutta liikaa on luulo ollut tiedon väärtti poliittisessakin päätöksenteossa, koska vihasta kumpuavalle rasismille on annettu liian suuri valta.

Näen, että asiassa on tapahtumassa käänne. Yhä useampi uskaltaa jo sanoa ei rasismille! Maailma ei ole valmis, mutta meillä on kaikki edellytykset yhä yhdenvertaisemman yhteiskunnan rakentamiseen.