Kuva: Pixabay

Yksityisten päiväkotien epäkohdista on puhuttu jo pitkään. Eritasoisia ongelmia on ollut niin henkilöstömitoituksissa, hygieniassa, alhaisissa palkoissa kuin toiminnan ja henkilökunnan pysyvyydessä. Onpa kohuotsikoihin noussut työntekijän raivoaminen lapsellekin. Omat lapseni ovat olleet isossa yksityisessä päiväkodissa. Kokemukseni kahdessa eri kaupungissa on jättänyt voittoa tavoittelevista päiväkodeista huonon mielikuvan.

Iltalehti (13.4.2021) kertoo, että hallitus on luvannut selvittää voiko yksityisten päiväkotien voitontavoittelun kieltää. Sen hallitus on tehnyt. Esiopetusta tarjoavissa yksiköissä näin voisi Helsingin yliopiston valtiotieteen emeritusprofessori Kaarlo Tuorin mukaan periaatteessa toimia. Ei kuitenkaan tämän hallituskauden aikana, eikä aivan yksinkertaisesti.

Opetusministeri Jussi Saramo (vas.) kertoo hallituksen esittelevän lakiehdotuksen siitä, että yksityinen päiväkotituotanto olisi luvanvaraista.

Jos päiväkodit haluavat tehdä voittoa, tehkööt sen jollain muulla kuin veronmaksajien rahoilla. Kyllä maailmaan yrityksiä mahtuu, mutta nykyinen varhaiskasvatusbisnes ei palvele kuntalaisten tarpeita. Syyllisiä ongelmiin eivät ole pelkästään yritykset, vaan myös kunnat. Kunnat ovat alun alkaen mahdollistaneet isojen toimijoiden markkinan. Joissain kunnissa oma varhaiskasvatustoiminta ei kaikilta osin ole ollut myöskään asianmukaista. Se kertoo ennen kaikkea siitä, että kuntien omaan toimintaan on syytä panostaa nykyistä vahvemmin.

Yksi yksityisten toimijoiden ongelmiin puuttumisen este on ollut se, että haasteisiin on voitu puuttua  vasta, kun virheet ovat olleet niin pahoja, että sopimusehtoja tai lakia on selkeästi rikottu.

Yksityisiä päiväkoteja puolustava HALI ry:n johtava elinkeinoasiantuntija Aino Närkki (IL 13.4.21) pitää luvanvaraistamista ideologisena. Minun ideologiaani istuu hyvin se, että yhteiskuntamme keskeisimmät palvelut pidetään demokraattisissa hyppysissämme. Näkki huomauttaa, että yksityinen tuotanto on kunnille edullisempaa kuin oma tuotanto. Juuri kuntien päättäjien halpuutusideologia onkin nähdäkseni laatu- ja turvallisuusongelmien taustalla.

Olen yrittänyt yhdessä muiden vanhempien kanssa puuttua lastemme päiväkodin turvallisuusriskeihin, henkilökunnan vaihtumiseen, pitkiin sairaslomiin, laaduttomaan ruokaan, pihan siivottomuuteen jne. Meille on kauniisti kerrottu, että kiitos palautteesta ja vain pienitöisimpiin huomioihimme on puututtu. Kunnan edustaja totesi tuolloin, että tarkastus on hiljattain tehty ja lain pykälät täyttyivät. Enempää ei kunta voinut tehdä, koska kyse ei ollut omasta toiminnasta. Vanhempina huolemme kuitenkin jatkui, kun vakituiset hoitajat lähtivät yksi toisensa jälkeen, eikä uusia pysyviä hoitajia saatu rekrytoitua tilalle. Lastamme vastassa oli melkein joka päivä uusi hoitaja. Lapset lakkasivat kutsumasta henkilökuntaa nimillä, hoitajat olivat vain ”aikuisia”.

Luvanvaraisuus ei ehkä ratkaise kaikkia ongelmia. Sitä ei ehkä tee voiton tavoittelun hillitseminenkään. On kuitenkin selvää, että tällä hetkellä bisnes on liian houkutteleva sellaisille jättifirmoille, joiden pääasiallinen motivaatio perustuu laadukkaan varhaiskasvatuksen sijaan voiton tavoittelulle. Minulla on pienestä yksityisestä päiväkodista hyvät muistot. Siellä toiminta perustui yrittäjien aitoon haluun tehdä laadukasta toimintaa omalla tavallaan. Yritys kuitenkin myytiin varhaiskasvatusjätille ja ongelmat alkoivat. Lainsäädännön uusimisella saadaan siis sekä konkreettista hyötyä että asenteiden muutosta.

Aino Akinyemi

Uusi espoolainen kuntavaaliehdokas, entinen vaasalainen kaupunginvaltuutettu