Ay-liikkeen omaisuus ja tulot ovat kiinnostuksen kohde. Tämän päivän tuloilla liike olisi hyvin heikko ja haavoittuvainen. Kasvaessani liikkeeseen, sen yksi tärkeimmistä opetuksista oli hyvä talouden pito. Opetettiin, ei saa syödä enemmän kun tienaa. Neuvottelupöydässä ei riitä ainoastaan neuvottelutaidot. Tarvitaan myös tietoa ja luottamusta oman järjestön toiminnallisista ja taloudellisista vahvuuksista.
Vaikka nyt julkisuudessa yritetään ay-liikkeestä tehdä rikasta ja ahnetta, niin totuus on, että vain hyvin harvalla liitolla talous on vakaalla ja kestävällä pohjalla. Mikäli liiton vuotuiset jäsenmaksutulot, ilman merkittäviä työtaistelutoimia, eivät riitä kulujen kattamiseen, ollaan vaarallisella polulla. Tämän toistuessa useampana vuonna, ollaan syöksykierteessä. Toinen vaaran merkki on, jos henkilöstökulujen osuus vuosittaisista jäsenmaksutuloista kasvavat. Siinä missä yritykset tekevät henkilöstöä koskevat rakenteelliset ja määrälliset muutokset yt-neuvotteluja käyttäen, niin ay-liikkeelle sen työkalun käyttäminen on lähes mahdotonta. Liian usein jäädään odottelemaan luonnollista poistumaa, vaikka taloudellinen ja toiminnallinen muutos edellyttäisikin nopeita ratkaisuja.
Todellisuudessa ay-liikkeen taloudellinen pohja rakennettiin ajassa, jossa lähtökohtana oli säästää vuosittain viidennes jäsenmaksutuloista rahastoon, jolla varmistettiin taloudellinen voima mahdollisia laajempia työtaisteluja varten. Nykyisten vaatimusten mukaiset lakkoavustusten määrät huomioiden liikkeen taloudellinen asema ei ole jäsenmäärää kohden parantunut, vaan kaventunut. Ulkopuolisesta saattaa työtaistelua varten rahastointi tuntua vieraalta, mutta sillä on suuri painoarvo neuvottelupöydässä, kun ollaan ratkaisemassa jäsenten etujen ja ansioiden kehitystä. Tieto liikkeen taloudellisesta vakaasta asemasta estää työnantajapuolta viemästä neuvotteluja kriisipisteeseen, eli työtaisteluasetelmiin asti.
Ay-liikkeen sijoitukset nousevat usein julkisuudessa esille. Eettiset ohjeet ja määräykset sijoituksien osalta ovat ay-liikkeessä hallinnon puolelta asetettu erittäin korkealle. Sijoitukset eivät saa olla riskisijoituksia, vaan päinvastoin. Niiden tuotto tulisi olla sen suuruista, jolla työtaistelurahastossa saadaan säilytettyä rahan arvoa vastaavana ja jäsenmaksutulojen vuotuisella tuottotavoitteella sitä tarpeellisessa määrin myös korotettua.
Sijoituksissa, joiden hallinnossa liittojen puheenjohtajat ovat päättävässä asemassa on selvästi uudelleen arvioimisen paikka. Näistä esimerkkinä VVO- yhtymä. Arviointia ei saa jättää yhden henkilön varaan, vaan toimintaa tulisi selvästi enemmän liittojen hallinnon valvoa ja vastuullistaa. Arvostelua pitää kestää ja toimintaan pitää liittojen hallintojen ohjauksella tehdä muutoksia, jos se ei ole ay-liikkeen arvojen mukaista.
Usein sijoituksiin liittyen julkisuuteen nousevat esille ay-johdon hallinnon palkkiot. Se on ymmärrettävää jos ne määrältään pahimmillaan vastaavat jo vuotuisia liittojen jäsenten vuosituloja. Olisinkin rajoittamassa liiton yksittäisen työntekijän/johdon osallistumisen ainoastaan yhteen hallintopaikkaan, joissa palkkio nousee tuhanteen tai tuhansiin euroihin. Näin varmistettaisiin, ettei henkilön oma perustehtävä kärsi ja aikaa vuorovaikutukseen jäsenistön kanssa jäisi enemmän.
Ammattiliittojen hallinnoissa usein taloudelliset asiat ja hankinnat eivät kuluta kokouksien aikaa. Vastuullisten esittelijöiden pitää huolehtia siitä, että taloudellista asemaa horjuttavissa asioissa ollaan erityisen tarkkana, jotta päättäjällä on kaikki tarvittavat tiedot. Hallinnon jäsenenä kiinnittäisin erityisen huomion juuri näihin kahteen asiaan. Vuosittaiset kulut eivät ylitä jäsenmaksutuloja ja henkilöstökulujen osuus jäsenmaksutuloista ei nouse. Poikkeuksen toki tekevät ne vuodet, joissa maksetaan merkittävästi työtaisteluavustuksia. Ay-liike ja sen talous ei ole yhden sukupolven asia, vaan sukupolvien asia. Jokainen sukupolvi vastaa siitä, ettei syö enemmän kun tienaa.