Köyhä suomen kansa, katkoo kahleitansa.

Siitä on vain sata vuotta, kun olimme toinen toistemme kimpussa, asein, surmaten, jopa teloittaen. Ikäviä muistoja. Viime viikolla nostettiin näitä muistoja esille, valtiovarainministerin hyväksymän juhlarahan merkeissä. Orpo itse sen hyväksyjänä joutui arvioimaan asian uudelleen ja veti jo painetut rahat takaisin. Kukahan ministerin huolimattomuusvirheen maksaa.

Miten syvälle voimmekaan mennä, kun ahneus ottaa vallan ja kun epätasa-arvo lisääntyy. Viimeisen kahden vuoden aikana epävarmuutta on lisääntynyt. Yhä useammalla on hätä itsensä ja perheensä toimeentulosta. Samaan aikaan hyvätuloisten joukko kääriskelee entistä suuremmassa yltäkylläisyydessä, rahassa. Miten suuri epäsuhta onkaan, kun samaan aikaan työttömien toimeentuloa heikennetään ja hallitus tekee historiallisia lehmäkauppoja keskenään. Vanhoja puolueita aina haukkuneet perussuomalaiset toimivat äärivanhoillisesti. Yhden ministerisalkun hintaan kuului polvilleen meno kokoomuksen edessä. Nyt he ovat valmiit hyväksymään hallintarekisterin, rahojen piilottelun.

Hallitus on vankka, kätyrlauma sankka

Keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten nyrkkitervehdys hallitus on toiminut suoraviivaisesti. On otettu pienempituloisilta ja siirretty sitten ne suurituloisille. Pääministeri Juha Sipilä sai todellisen avoimen ajovaltakirjansa keskustapuolueelta, kun hän läiskäisi kättä kokoomuksen kanssa.

Keskusta sai pitkään tavoittelemansa maakuntahallinnon. Tähän kauppaan kuului, että kokoomus sai avoimet väylät terveydenhoidon yksityistämiselle. Siinä kaupassa sotkettiin lopullisesti sote niin solmuun, ettei kukaan tänä päivänä tiedä, miten paljon palvelut heikkenee ja mikä tulee olemaan miljoonalaskun todellinen loppusumma.

Toki Perussuomalaiset ovat saaneet jotain aikaan. Kahden vuoden myötäeläminen historiamme oikeistolaisemmassa hallituksessa, toi viimeinen lohdutuspalkinnon. Parituhatta saa kokeilla opiskelussaan muutakin kun pakkoruotsia.

Eipä auta hallitusta, kidutus ja tuska

Pääministerin Juha Sipilän hypetysaika on ohi. Kuntavaalien keskustapuolueen lanseerama peite viesti, pidämme huolta, ei enää pelasta sitä, miten hän ja ministeri Anne Berner ovat ennen kaikkea maaseudun elämän olosuhteita kaventaneet ja syyllistänyt työttömiä, sekä kurittanut palkansaajia.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK pyyhkäisi keskusjärjestösopimuksilla takapuoltansa. Eipä EK:n kokoomuskaksikko Häkämies ja Oksala huomanneet, että samassa pyyhkäisyssä meni heidän omalta puolueeltaan sidos pysytellä hallitusvastuussa.

Perussuomalaisten sisäiset riitelyt henkilöistä ja siitä kuka kovemmin pystyy huutamaan pakosta, toisaalta pakkopalautuksia kannattaen, toisaalta pakkoruotsia purkaen, ei vaan saanut enää kunnallisvaaleissa kannatusta, jytky suli.

Ei nyt taiston tuoksinassa tiedä kumpi voittamassa

Seuraavassa hallituksessa tulee olemaan keskusta tai kokoomus, ei molemmat. Tämä on toki kiinni tulevien eduskuntavaalien tuloksesta, mutta äänestystulosta enemmänkin siihen vaikuttaa mitä ratkaisuja keskustan ja kokoomuksen sisällä tehdään.

Kokoomuksen hallitusyhteistyön vasemmiston kanssa voisi pelastaa ainoastaan elinkeinoelämän keskusliiton EK:n täyskäännös, jossa heidän sääntöihinsä ilmestyisi taas vastuu, eli laajempien työmarkkinaratkaisujen tekeminen. Ilman sitä, kokoomus on jopa päävastustaja ay-liikkeen tavoitteille ja vaakaa hallitusyhteistyöstä käännetään sosiaalisemman vaihtoehdon puolelle eli keskustan suuntaan.

Keskustan kuitenkin tulee ennen yhteisen vasemmiston kanssa tehtävää hallitusta siivota nurkkansa. Kevät siivouksen merkkejä on jo ilmassa. Keskusta on palaamassa entisille poluilleen ja niiden polkujen keulalla ei marssi Sipilä, eikä Berner. Veikkaisin, että vuosien karttuessa, keskustapuolueessa kiikutetaan varastojen nurkkaa näiden ministereiden muotokuvat. Siellä ne sitten on pölyn peittäminä samoilla hyllyillä Väyrysen kuvan kanssa.

Kylvömme kun tehdään kasvaa kerran tähkään

Ammattiyhdistysliike on saanut kahden vuoden ajan kerätä muruja lattioilta. Pakkokiky vei työehtoja ja ansioita saranapuolen kautta pakkaselle. Lakimuutokset takaisinottovelvoitteen lyhennyksin, koeaikojen pidennyksin, sekä määräaikaisia sopimuksia helpottaen eivät unohdu hetkessä.

Ay-liikkeellä on uuden sadon kylvöt edessä. On kasvatettava tähkä, sato uudelleen. Turha odottaa, että ilmestyy joku pelastava tähti, kova sopimusneuvottelija, lakkokenraali, taitava sopuilija. Ei auta.
Nyt on nostettava ay-liikkeen sankareiksi ja parhaiten palkituiksi ne henkilöt, jotka pystyvät rakentamaan uutta ay-liikettä työpaikkatoimintoja vahvistaen.

Jokaiselta ay-liikkeen palkalliselta ja luottamustoimiselta edellytetään neuvottelutaitojen lisäksi kykyä kasvattaa järjestövoimaa, taitoa tarjota uskottavasti jäsenyyttä ja saada ihmiset omalla työpaikalla liittoutumaan ja harjoittelemaan mitä joukolla saadaan aikaan.

Tulevalla sopimuskierroksella kikyn valuvikojen korjaus ei ole edes tulos vaan selvä asia. Ne on korjattava. Tämän lisäksi kaksi asiaa nousee muiden asioiden yläpuolelle, tuntuvat palkankorotukset, sekä irtisanomisajan lisänä tuleva korvaus. Tämän irtisanomiskorvauksen määrä on sidottava nykyisten johtajasopimusten korvauksiin, joka hyvin yleisesti on 12 kuukauden palkka.

Kallis ompi vapauden lunastus.

Maailma on sekaisin. Rapakon takana Trump ja naapurissa Putin. Heidän lisäksi vielä suuri joukko hallitsijoita, jotka keikuttavat koko maailman venettä. Henkilökohtainen ego on suurempi, kuin vastuu ihmisistä.

Eriarvoinen elämä, tuloerojen kasvu, hätä toimeentulosta sekä loputon ahneus rahasta ja vallasta, synnyttää sodat. Suomi on ollut taitava ulkopolitiikassa. Valitettavasti nyt on alkanut pullistelua näkymään muutamien suomalaistenkin ulkopoliittisissa kannanotoista. Perussuomalaisten Soini ulkoministerinä ja Niinistö puolustusministerinä eivät ole parantaneet Suomen kuvaa. Tunnustan, arvostan ja nukkuisin paremmin, jos ulkoministerinä olisi ja meitä tänä aikana edustaisi Erkki Tuomioja.

Urhojansa kansanvalta työntää esiin kaikkialta

Presidentti Niinistö on ollut toki ulkopolitiikassa maltillinen. Hän lähentelee 70 vuoden ikää ja siksi Suomi tarvitsee ensi vuonna uutta nuorta energiaa. Olen henkilökohtaisesti tavattoman tyytyväinen, että saamme presidentin vaaleissa savossa hyvin suositun, kainuulaisen nuoren naisen ehdokkaaksi. Hänellä on nuoresta iästä huolimatta kertynyt kokemusta niin kotimaan politiikassa kun myös pidettynä europarlamentaarikkona. Kaikki tuki Merja Kyllöselle, hänessä on sitä Tarja Halosmaista särmää.

Hallituksen mieskolmikon päättämä kolmen miehen lisäys hallitukseen, kertoo, että nyt on tasa-arvon eteen taisteltava. Merja valinta olisi myös korvapuusti äijämäisille päätöksille.

Tänä Vappuna nostan esille kolme vaikuttaja naista, miten voi nousta vaikuttajiksi kansan riveistä. Siilinjärveläinen Lauha Männistö, pitkä työn tehnyt, 25 vuotta esimerkillisenä kansanedustajan, sekä edellä mainitsemani Tarja Halonen sekä Merja Kyllönen.

Ilonkyyneleitä palkaks’ saapi sankaruus.

Vappu on työväen juhla. Vappuna juhlimme tasa-arvoa. Vappu 2017 on myös työläisten Suomen 100-vuotis juhla. Suomen sankareita eivät ole prenikoita rinnassansa riiputtavat, vaan ne, jotka ovat saaneet ja saavat ihmiset toimimaan tasa-arvoisemman, tuloeroja tasoittavan ja oikeudenmukaisemman elämän, sekä rauhan puolesta. Toimien ihan siinä lähellä, omassa kylästä ja työyhteisöstä aloittaen.